Lokakuun vauhdissa



    Rantacasino ja Kallionauhus, Ligularia dentata

    Amiraali, Vanessa atalanta

   Heinolan syksy on monimuotoinen, myös luonto meillä on monimuotoista. Yritämme kunnioittaa sitä, sillä se on voimamme ja ilomme. Yksi iloistamme oli perhosten syyskuu. Vielä syyskuun viimeisen päivän aurinkoisena hetkenä klo 15.26 yksi ainut amiraali ilmestyi Casinon seinustalla viimeisillään kukkivaan kallionauhukseen! Luoksemme käveli nainen, joka ihmetteli, mitä me odotamme, no, mehän odotimme amiraalia, jos sen vielä tänään näkisimme. Odotus kannatti, tämä on syyskuun viimeisen päivän amiraali!


   Harjupaviljonki

   Korkein paikkamme, mistä voimme ihailla omaa kotikaupunkiamme on harjulla, Heinolahan on harjujen kaupunki. Harjupaviljonki eli kovin vilkkaan kesän, moni turistikin löysi sinne, sen tapahtumat ja herkulliset pikkupurtavat. Syksyn tullen sekin hiljeni, vain kukat kertovat vielä hetken kesäsesongista. Kukat säilyvät pitkään, sillä halla ei harjulla heti vierailekaan. Elämme vahvasti täällä kesä- ja talvielämää, ne poikkeavat toisistaan aika paljonkin. Niin se varmaan on kaikissa muissakin kesäkaupungeissa.



   Salijärvi ja Isokarpalo, Vaccinium oxycoccos

   Meidän suomme, Salijärven suo, tarjoaa meille suon tuoksun, suon halki leveän pitkospuureitin, kesällä moninaisen suokasvuston ja -kukinnon ja syksyllä raikkaita karpaloita. Tänä vuonna ne olivatkin herkullisia, niitä riitti monille maistelijoille.


   Lättähattu

   Vain harva enää muistaakaan, kuinka lättähattu oli elämänlankamme Heinolasta suureen maailmaan. Silloin Lättähattu vei Heinolasta meitä maailmalle, mutta se ei enää tuonutkaan meitä takaisin. Jouduimme etsimään muita keinoja, jos halusimme palata takaisin. Nyt 13.9. Lättähattu palasi tänne, mutta eipä sitä ollut monta henkilöä vastaanottamassa, meitä oli vain muutama. Olisi voinut olla toisinkin, olihan se aika juhlallista. Helsingistä lähti kolme vaunua täynnä väkeä tänne, mutta saivat ihmetellä missä viettäisivät sen pari tuntia, kunnes paluulähtö tapahtuisi. No, jokainen kai löysi katsottavaa.


   Lumme, Nymphaea alba             Ratamosarpio, Alisma plantago-aquatica

   Syksyn tulo alkaa hiljalleen näkyä myös rantojen kasveissa. Lumpeen lehdet ottavat jossain jo ruskan sävyjä, jossain ovat vielä aivan vihreinä. Ratamosarpio on tehnyt tänä kesänä mahtavan siemenpaketin Rautsalon rannalla. Syvässä vedessä se ei edes kuki, tekee vain lehtiä, mutta tässä aivan rannassa sen kukkia riitti kesällä ihailtavaksi saakka.


   Villiviini, Parthenocissus inserta

   Varsinaista syksyn väri-iloittelua tarjoaa säleikkövilliviini. Sen lehdet muuttuvat varsin kirkuvaan värimaailmaan, marjatkin ovat kotonaan tässä värimaailmassa. Monen pihan syksyinen väripilkku reunustaa aitoja ja seinustoja. Jossain se peittää melkein liikaakin kasvuvoimallaan. Lajikkeista riippuen syysvärityskin on jossain maltillisempaa.


   

   Ketokaunokki, Centaurea scabiosa

   Näitä syksyn jälkikukkijoita tulee joskus kulkijaa vastaa. Niin tämäkin ketokaunokki räväytti kukkansa kulkijan ja hyönteisten iloksi vielä syyskuun lopulla. Kun aseman harjun rinteessä niiden kukinta oli jo kellastunut elokuun lopussa. Eläköön nämä jälkijunan kukkijat, jotka ilahduttavat jo kesästä toivonsa menettäneitä hyönteisiä!


   Pihlaja, Sorbus aucuparia

   Näin iloiselta näytti pihlajamme vielä syyskuun lopussa. Nyt ovat kaikki marjat pudonneet, linnut niitä maasta syövät, jotkut onneksi ennättivät puustakin vielä herkuttelemaan, niinkuin tämäkin rastas kavereineen, siinä se juuri heittää marjan suuhunsa. Muualtakin Heinolassa marjat putosivat lyhyessä ajassa, olisiko kesän helteillä ja kuivuudella ollut osansa tähän. Mitä me nyt talvella tarjoamme tilhille? Tyhjää puutako!

Hyvää syksyä, syksyn kuulaita päiviä jäämme yhdessä kokemaan, pudonneita pihlajanmarjoja haikaillen, sinä ja minäkin. 

Anneli                                            


     




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elokuun mukavia yllätyksiä

Kuva
      Auringonkukka, Helianthus annuus    Voisiko elokuun yllätykseksi sanoa, että helle loppui niin äkkiä kuin Jaakko olisi juuri heittänyt kylmän kiven ilmaan! Heinäkuun kunnon helteet saivat luonnon kiirehtimään, kasvit kukkimaan nopeasti, heinän kasvamaan korkeuksiin niin että polutkin meinasivat aivan umpeutua. Aika hyvin ihminen kuitenkin sopeutuu sään äkkinäisiinkin muutoksiin, löytyy pitkää hihaa ja lahjetta, elämä saa taas uusia muotoja.  Auringonkukat kukkivat ja luovat valoa ympärilleen ja ihmisten sydämiin, on sitten lämmin tai viileä päivä.    Kalamarkkinat    Heinolan perinteisiin kuuluu kalamarkkinat elokuussa. Nekin ovat muuttuneet aikojen saatossa paljon. Nyt on kauppiaita joka lähtöön, on kyllä asiakkaitakin. Kalatuotteita kyllä löytää, kunhan on ensin vilkaissut uudet kesämekot tai upean kesähatun, joka päässä voi pysähtyä syömään vaikka perinteistä lohisoppaa tai voissa paistettuja muikkuja tai vaikka metrilakua...
Lue lisää

Matkalla syyskuun maisemiin

Kuva
      Lumme, Nymphaea alba    Saimmekin elokuun lopun ja syyskuun alun, joka kiinnosti ja innosti kovin meitä tallaajia. Elokuun loppu, sadetta ja viileyttä, syyskuun alku aurinkoa. Säät antoivat nauttia elokuussa ja yllättää, kaikkea mahdollista. Ilmastonmuutos on tehnyt meistä kovin kiinnostuneita säästä, ihan omaan päivittäiseen elämäämme liittyen. Selvästi huomaa tällaisen muutoksen keskusteluissa ja mediassa nykyään. Seuraaminen luonnon kulussa on mielenkiintoista ja antoisaa, etenkin kun asumme Heinolassa. Meillä on järvi- ja lampimaisemia kulkijoiden iloksi. Elokuun lopulla ja syyskuun alussa voi bongata näitä vesien kaunottaria, lumpeita. Lumme on  Etelä-Savon maakuntakukka,  ei hassumpi kukka olekaan. Ei  olekaan  mikään vaatimattomuuden ylistys.     Kaura, Avena sativa    Heinolan katujen varsilla ei viljapeltoja näe, mutta jos suuntaan pyöräretken Isiäisen lintutornille, jopa näkyy viljapeltoja. Tässä hyvi...
Lue lisää

JUHANNUKSEN AIKAAN

Kuva
      Illakko, Hesperis matronalis    Juhannuksen juhlaa on luonto pullollaan, vettä on saatu riittävästi ja lämpöä jokaisen taimen kasvuun kotipihoilla ja luonnossa. Helteitä kasvit ei kaipaakaan, vain me ihmiset kaipaamme. Usein vielä niin, että voimme sitten valittaa, kun tuulettimet on kaupasta loppu. Varsinaista Illakon juhlaa on Tommolan rannassa yllätykseen saakka. Itse hämmästyin tätä näkyä, ehkä sinäkin jos tämän siellä kohtaat. Illakon tapoihin kuuluu joskus itse valita kasvupaikkansa, ei tämä mikään hullumpi paikka olekaan. Se on täällä viljelykarkulaisena, sillä lähellä on Tommolan viljelypalstat, tottakai jonkun palstalla on Illakoitakin ollut, se on varmaa.    Kalalokki, Larus canus    Kerroin edellisessä blogissani, kuinka kalalokki hautoo Jyrängössä suuren kiven päällä. Eipä turhaan hautonutkaan, kaksi palleroista sieltä putkahti. Nyt ne viettävät vielä aikaansa turvallisessa kodissaan. Vanhemmat pitävät huolta ja tuo...
Lue lisää