Ruskan riemuja!

   Ei haittaa, vaikka kesä on mennyt, jäihän meille ruska! Jospa me osaisimmekin löytää jokaiseen vuodenaikaan jotain mukavaa ja kaunista. Aina se ei ole niin helppoa ja itsestään selvää, mutta jospa yrittäisimme. Lintuhoitolan joutsenet nauttivat ainakin upeasta ruskasta kanssamme.

   Rautatiesillalta ruskan aikaan maisema omaan kotikaupunkiimme näyttää meille laitureiden harvenevat veneet. Se kertoo, että veneily ei olekaan niin houkuttelevaa syksyn viileydessä, kalaa kyllä vieläkin saisi, mutta . . . .


   Väriä riittää Kaivokadun nousussa, siinä voi ihailla myös Piestanyn rantatielle alas roikkuvia paloauton punaisia villiviinin rentoja köynnöksiä. Ne tuovat mieleen jotain eksoottista mielikuvaa eteläisemmiltä reissuiltamme.


   Vielä kuntoportaillekin kannatta mennä katsomaan ruskaa. Rautatiesilta, joka koki kasvojen kohotuksen, on maalinsa ansainnut. Ilokseen sitä katseleekin, ei ruosteet häiritse hienostunuttakaan katselijaa.


   Pyöräretki Rautsaloon antaa retkeilijälle aivan upeaa värimaailmaa. Sitä pysähtyy mieluusti katselemaan ja päätään kääntelemään. Maisema on muuttunut, värit tekevät sen. Sateen jälkeenkin pilvisen päivän valo antaa näytteen muutoksesta.


   Sanajalka, Pteridium aquilinum

   Rautsalon tien aarteita. Miten on, tekeekö sinunkin mielesi heittäytyä tänne sanajalkojen pehmoiseen syliin! Tämähän on luonnon pehmosyli. Vain vaivoin pystyin hillitsemään haluni vaipua hiljaa tuonne sanajalkojen juureen näkymättömiin.


   Perillä syksyinen ruskan sävyttämä maisema vaan jatkui. Storaenson tehdaskin sai uuden kehyksen rannan puista ja pensaista. Tehtaan ympäristöstä on rannan puita kaadettu, maisema muuttuu aika merkittävästi sen vuoksi.


   Rentukka, Caltha palustris

   Mutta ruohonjuuritason kasvullisuus rannassa on entisellään. Rentukka, kevään kasvi innostui lokakuun maisemaa sulostuttamaan. Ei haittaa vaikka kevään kasvi kukkii lokakuussa, oikeastaan se kuuluukin nyt tähän lokakuun hetkeen.


   Kissankello, Campanula rotundifolia

   Rannan kasvustossa ei rentukan tarvitse kukkia yksin, sillä yksi ainoa kissankello on nostanut kukkansa rentukan kaveriksi. Ei hyvää ystävää jätetä, sitä voi katsella ylhäältä kallion päältä.


   Kotimatka halki rantojen ruskan maiseman vie kulkijan sillalle, teollisuusradan sillalle. Siinä on pakko pysähtyä ja katsella ympärilleen, mistä onkaan tulossa, mihin onkaan menossa. Mitä onkaan tällä retkellä nähnyt ja kokenut, ettei vaan olisi jonkun näkymän vahingossa ohittanut.


   Herhiläinen, Vespa crabro

   Tämä Suomen suurin ampiainen on kotiutunut Heinolaankin. Herhiläinen on sen kokoinen, että sitä ei voi sekoittaa mihinkään muuhun, kun sen näkee. Silmät suurenee hämmästyksestä, katsoo ja tuijottaa, kunnes ymmärtää, että tässä se nyt on, tämä on se herhiläinen!

Tämän herhiläisen lumoon jäämme lokakuuta ihmettelemään, sinä ja minäkin.

Hyvää lokakuuta, lämpimin terveisin 

Anneli

                                                


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elokuun mukavia yllätyksiä

Kuva
      Auringonkukka, Helianthus annuus    Voisiko elokuun yllätykseksi sanoa, että helle loppui niin äkkiä kuin Jaakko olisi juuri heittänyt kylmän kiven ilmaan! Heinäkuun kunnon helteet saivat luonnon kiirehtimään, kasvit kukkimaan nopeasti, heinän kasvamaan korkeuksiin niin että polutkin meinasivat aivan umpeutua. Aika hyvin ihminen kuitenkin sopeutuu sään äkkinäisiinkin muutoksiin, löytyy pitkää hihaa ja lahjetta, elämä saa taas uusia muotoja.  Auringonkukat kukkivat ja luovat valoa ympärilleen ja ihmisten sydämiin, on sitten lämmin tai viileä päivä.    Kalamarkkinat    Heinolan perinteisiin kuuluu kalamarkkinat elokuussa. Nekin ovat muuttuneet aikojen saatossa paljon. Nyt on kauppiaita joka lähtöön, on kyllä asiakkaitakin. Kalatuotteita kyllä löytää, kunhan on ensin vilkaissut uudet kesämekot tai upean kesähatun, joka päässä voi pysähtyä syömään vaikka perinteistä lohisoppaa tai voissa paistettuja muikkuja tai vaikka metrilakua...
Lue lisää

Matkalla syyskuun maisemiin

Kuva
      Lumme, Nymphaea alba    Saimmekin elokuun lopun ja syyskuun alun, joka kiinnosti ja innosti kovin meitä tallaajia. Elokuun loppu, sadetta ja viileyttä, syyskuun alku aurinkoa. Säät antoivat nauttia elokuussa ja yllättää, kaikkea mahdollista. Ilmastonmuutos on tehnyt meistä kovin kiinnostuneita säästä, ihan omaan päivittäiseen elämäämme liittyen. Selvästi huomaa tällaisen muutoksen keskusteluissa ja mediassa nykyään. Seuraaminen luonnon kulussa on mielenkiintoista ja antoisaa, etenkin kun asumme Heinolassa. Meillä on järvi- ja lampimaisemia kulkijoiden iloksi. Elokuun lopulla ja syyskuun alussa voi bongata näitä vesien kaunottaria, lumpeita. Lumme on  Etelä-Savon maakuntakukka,  ei hassumpi kukka olekaan. Ei  olekaan  mikään vaatimattomuuden ylistys.     Kaura, Avena sativa    Heinolan katujen varsilla ei viljapeltoja näe, mutta jos suuntaan pyöräretken Isiäisen lintutornille, jopa näkyy viljapeltoja. Tässä hyvi...
Lue lisää

JUHANNUKSEN AIKAAN

Kuva
      Illakko, Hesperis matronalis    Juhannuksen juhlaa on luonto pullollaan, vettä on saatu riittävästi ja lämpöä jokaisen taimen kasvuun kotipihoilla ja luonnossa. Helteitä kasvit ei kaipaakaan, vain me ihmiset kaipaamme. Usein vielä niin, että voimme sitten valittaa, kun tuulettimet on kaupasta loppu. Varsinaista Illakon juhlaa on Tommolan rannassa yllätykseen saakka. Itse hämmästyin tätä näkyä, ehkä sinäkin jos tämän siellä kohtaat. Illakon tapoihin kuuluu joskus itse valita kasvupaikkansa, ei tämä mikään hullumpi paikka olekaan. Se on täällä viljelykarkulaisena, sillä lähellä on Tommolan viljelypalstat, tottakai jonkun palstalla on Illakoitakin ollut, se on varmaa.    Kalalokki, Larus canus    Kerroin edellisessä blogissani, kuinka kalalokki hautoo Jyrängössä suuren kiven päällä. Eipä turhaan hautonutkaan, kaksi palleroista sieltä putkahti. Nyt ne viettävät vielä aikaansa turvallisessa kodissaan. Vanhemmat pitävät huolta ja tuo...
Lue lisää