Valon juhlaa!

 Hei, kuka se sanoikaan, että talvi vaan jatkuu! Ei meillä Heinolassa ainakaan, saimme talvikatkon viikonloppuna. Mitä muutakaan tämä valohurjastelu on! Tämä hurjastelu otti meidät valtaansa, nuoret, vanhat, lapset ja koiratkin. Olikin hauskaa askeltaa aivan uudessa maailmassa vanhoja askelmerkkejä seuraten.


Kaikki alkoi kulttuurin keskuksesta, Taidemuseon, WPK:n talon ja Kesäteatterin takaa. Talot näyttivät kuin lehtisateen alla loistavilta. Olihan yksi vanha puukin punastunut kuin häpeillen tätä kummallista värimaailmaa.


Ukraina oli mukana vanhan Kylpylä/Kirjastotalon värimaailmassa. Tämä talo soveltui mainiosti suurella pinnallaan viestimään, että kaikkialla ei ole mahdollisuutta tällaiseen iloitteluun.


Kuka näistäkin lehdettömistä lehmuksista osaisi tai edes muistaisi kesän lehtien havinaa! Ei tullut mieleenkään sellainen, ehkä ei muillekaan.


Olisiko se tästäkään tullut mieleen, kesä ja vihreät lehdet? Ei todellakaan! Tämä tällaisenaan riitti tähän iltaan


Ilmastonmuutoskin oli esillä. Tässä Merle Karp´n ”Ahdas” videoteos kesäteatterin alaportilla kertoi omalla kauniilla tavallaan ilmastoahdistuksesta. Sen edessä oli seisottava ja odoteltava muuttumista ja sanoman esiintuloa, ei ollut ihan helppo juttu kuitenkaan.



Meidän kunnioitettu Suomen suurin puumme, tsaarinpoppeli eli aivan uudessa muodossa, ”raitaveikkona”, valonheittimien kohteessa. Tyynesti se seisoi kantaen harteillaan sadanvuoden kuormaa ja tietoa omasta historiastaan. Ylväänä se osallistui tähänkin härdelliin ollen varmasti vanhin ja suurin osallistuja. Sen korkeus on 34,5 metriä, puun tyven ympärysmitta on 865 sm, sillä on 7 päähaaraa. Kuvaajia vilistää kesällä puun ympärillä runsaasti.


Puiston käytävillä riitti kulkijoita, sääkin suosi, toisin kuin edellisenä iltana, jolloin järjestäjät joutuivat palellen virittämään valoja kovassa pakkasessa.


Näitä poppeleita meillä rittää Rantapuistossa, tämäkin sai värikylpyä takanaan rautatiesillan kaari. Hiukan jää onneksi pimentoon iso katuremontti kaivokadulla peittäen meidän kauniin vanhan kaivommekin, osa kaupungin historiaa sekin.



Valonheittimet saivat uutta näkyvyyttä lumisateen ja tuulen muotoillessa valoja siltojen allla. Värit näissä valonheittimissä vaihtuivat. Odotusaika värien vaihtumiseen oli joillekin liikaa, muttei onneksi kaikille.


Kesäteatterin aidan takana olevat vaahteratkin olivat aivan tuntemattomia. Ei kauaa kestä, kun tämän aidan takaa kuuluu naurua ja kätten taputuksia. Kuka nyt kesäteatterissa vakavana istuisikaan. Hyvää maaliskuuta teille armaat lukijani ja sitä kuuluisaa ja ihanaa kevään odotusta . . . 

 Anneli


Kommentit

  1. Todella upea valofestivaali teillå,ja hienot kuvat .Hyvää kevään odotusta Anneli💐

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael, iloitsin itsekin paljon! Hyvää kevättä ja kauniita kukkia!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sumujen silta

Kuusetkin kukkivat!

Syyskuun iloja ja harmeja Heinolassa