Sumujen silta

 

Näinkin voi käydä, että löytää sumuisen aamun ilon. Sumuisena maaliskuun viimeisenä talviaamuna lähdin kameran kanssa katsomaan huurteisia puita. Mitä löysinkään, sumujen sillan, nukkuvat suuret linnut ja löysinhän minä huurteiset puutkin. Huhtikuu ei koittanutkaan vähemmän lumisena niinkuin maaliskuussa oletin, uutta lunta saimme yhä vanhan päälle, talvi jatkuu.


Näin jo kaukaa sumuisen järven rannassa myttyjä. Kahlasin vastasataneessa lumessa hiljaa lähemmäksi.

Nehän olivat eläviä myttyjä vedessä yöllä jäätyneen uuden jään reunassa. Kolme joutsenta ja kaksi kanadanhanhea siinä untenmailla. Ei voinut muuta kuin hiljaa ihailla ja tuijottaa.



Kolmas hanhi oli jo aamuvirkkuna kauempana etsimässä aamiaista itselleen. Liekö nälkä herättänyt vai onko se samanlainen aamuvirkku kuin meistäkin joku on.



Linnut heräilivät, ryhtyivät aamupuuhiin, sukimaan. Kohta jo taas meni pää siiven alle ja uni jatkui toisilla. Eikä unta häirinnyt, vaikka toinen vieressä suki itseään ja tuuletti siipiään.

Siis otettiin vielä aamutorkkuja. Hauska sitä oli seurata.


Oli hauskaa seurata lintujen verkkaista heräämistä aamusumussa, ei haitannut, vaikka varpaat jo hieman palelivat. Tiesin, että tälläistä ei koe usein.




Nuori viime kesän nuorisoon kuuluva joutsen oli niin väsy, ei millään olisi jaksanut herätä, hieman laiskasti suki höyheniään, mutta uuvahti kohta uudelleen.


Kohta kävelin hotelli Kumpelin luokse katsomaan, kuinka suuri siltamme suhtautui sumuun. Hyvin se suhtautui, häippyi sinne pumpulinpehmoiseen utuun niin hellästi.



Tähän huurteisen koivun tunnelmaan ja Balatonin rannan Mikaelin vuoren Golgatan tunnelmaan jäämme. Hyvää Pääsiäistä, kristikunnan suurinta juhlaa! 

 Anneli





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuusetkin kukkivat!

Syyskuun iloja ja harmeja Heinolassa