Hyppäys syksyyn

 

Olipas lokakuulla vauhtia, ei kauaa aikailtu, kun kesälle jo vilkutettiin jäähyväisiä. Ei ennättänyt oman pihan villiviinikään saada syksyn ruskaa, kun lehdet jo velttoina roikkuivat. Uskomatonta, en saanutkaan ihailla villiviinin punaa omalla pihalla. On toisaalta hyvä, ettei kaikkea herkkua saa, osaapahan seuraavalla kerralla antaa arvoa. Onneksi jollain toisella pihalla, Kylpylän rannassa ja Paimenkalliolla villiviini ennätti vilautella ruskan loistoaan. Niillekin, jotka eivät ruskasta välitä tai edes huomaa.

Kylpylän rannan punaisena hehkuva talo on kuin sadusta, keitähän siellä asustaa. Voi vain arvalla, milloin villiviinit on istutettu, kuinkahan monta vuosikymmentä sitten? Kenen toimesta asiaan on ryhdytty silloisessa kylpyläkaupungissa? Hyvä, kun on ryhdytty toimeen.

Villiviini, Parthenocissus quinquefolia

Paimenkallion puna pursuaa kaikkialle, alhaalta se kiipeää kallion päälle, leviää siinä, jatkaen matkaansa mäntyjen oksistoon häipyen lukuisten oksien sokkeloihin. Alhaalla ei hoksaakaan miten punaiset versot värittävät suuren alueen.

Lokit ne tietävät, milloin etelä kutsuu, Rantapuiston laiturit toimivat kokoontumispaikkana, siellä jaetaan vinkkejä, aikatauluja ja muuttoreittejä. Ja kun kaikki on valmista, ei muuta kuin siiville! Ei sen kummempaa, nokka tuuleen!

 Lumme, Nymphaea alba

Rautsalossa, jossa lumpeet ovat kukkineet huhtikuusta (totta) lähtien. Nyt ei olekaan enää halua kukkimiseen. Valo on vähentynyt, se on kai se tärkein juttu. Nyt vain osa lehdistä on enää pinnalla ja kannattelee koivun ruskalehtiä tehden vielä viimeisen kerran väriä järven pintaan.

Metsäpäästäinen, Sorex araneus

Tämä pieni metsäpäästäinen sai taivaltamisensa päätökseen. Hevossaaren sillan jälkeen se kohtasi viimeisen matkansa. Se ei tuntunut kelpaavan kenellekään ruuaksi, sellaisia ovat päästäiset, harva niillä herkuttelee.

Tammi, Quercus robur

Saimme eka kerran maistaa ja nähdä kesän lopun merkkejä. Tammenlehdet saivat kauniin kuorrutteen kuurasta eräänä aamuna, kuin puuterisokeria.

Mustamarja-aronia, Aronia melanocarpa

Sama kuorrute oli myös mustamarja-aronioiden pinnalla koristaen ne hennolla puuterilla. Marjathan tästä eivät pahentuneet, maku vaan paranee pienestä kylmästä.

Amiraali, Vanessa atalanta ja Viherlude, Palomena prasina

Aurinko saa ihmeitä aikaan, läheisellä kalliolla vanha omenapuu sai kunnian tarjota aurinkoisena hetkenään amiraalille ja luteelle lämpöä. Näkee, kuinka amiraali siipensä levittäen viipyi ja viipyi auringossa imien sen lämpöä itseensä. Ei kaikonnut kameran läheisyyttäkään. Annoimme sille lämmittelyrauhaa kaikella kunnioituksella.

Tällaisia taivaanrantoja ei kesäiseen aikaan tällä Tähtihovin alapuolisella laiturilla bongaa. Syksyn merkkejä luonto tarjoaa, jos sen merkkejä viitsii, osaa ja ennättää pysähtyä katselemaan. Aina me ei ennätetä, on niin paljon muuta tärkeämpää, milloin mitäkin. Kuvassa erottuu heinolalaisten ylpeys Tähtisilta, jolta matka vie, jos antaa viedä, vaikka maanääriin.

Mongolianvaahtera, Acer ginnala

Ei tämä mikään palava pensas ole, vaikka kaukaa saattaisi sellaiseksi luullakin. Siinä Möljänpuiston mongolianvaahtera leiskuaa ruskan väreissään. Se on aivan kuntopuiston vieressä kirittäen vielä hiukan ponnistelemaan, vielä hiukan lisää. No, kirittäjiähän aina tarvitaan.

Tämän kirittäjän suloiseen värimaailmaan jäämme me kaikki, sinä ja minä. 

Anneli