Heinäkuun ihanuuden keskellä

 

Ruiskaunokki, Centaurea cyanus ja Kimalainen, Bombus

Kesää, kuinka saisimme tämän kesän vauhdin hidastumaan? Ei, hyvä on seikkailla kesän vaihtelevassa säässä. Aina on odotettavissa jotain uutta ja yllättävää.

Ruiskaunokit kukkivat tänä kesänä vallan innoissaan ja niiden vierailijat saavat jalkoihinsa kunnon siitepölypallerot, niinhän tässäkin on käynyt.


Pikkuhäiveperhonen, Apatura ilia, uros

Joskus saattaa luontokokemus nousta yllättävään atmosfääriin. Näin kävi meilläkin, kun meidät Saittalahden laavun luona yllätti tämä upea suuri perhonen, Pikkuhäiveperhonen. Se valloitti meidät pyörimällä ympärillämme suolan perässä! Se imi keltaisella imukärsällään hikistä pyörän satulaa, kypärän hikistä remmiä ja Sepon hikistä kyynärpäätä. Ystävyys syntyi, ei tarvittu enempää. Vaivoin maltoimme jättää sen. Luonto tarjoaa joskus parastaan.


Piippopaksupää, Ochlodes sylvanus

Tämä paksupääkin sai innon heräämään, muttei samoihin korkeuksiin kuin edellinen. Paksupää on aina paksupää, meissä ihmisissäkin.  Kaunis on tämäkin levätessään Hevossaaressa kielon lehdellä ja odottaen vain päästäkseen kuvaan. Se hänelle suotiin, kiitos valokuvamallille.


Kaunis näky on entisen palstaviljelmän heinittynyt aukio. Siellä täällä erottuu viljelyn jäänteitä, varhain keväällä sipulikukkia, nyt kesällä sormustinkukkia ja heleä ruusu. Perhosia oli nyt yllättävän vähän, tuulinen sää verotti.


Tummatulikukka, Verbascum nigrum

Tommolan joutomailla hurmaavat nämä korkeuksiin kohoavat tummatulikukan kukinnot, niitä on monessa paikassa. Onkohan Tommola tulikukkien suosiossa. Saattaa ollakin, ainakin ne somistavat pyöräilijän matkaa ilahduttaen keltaisella värillään.


Ketokaunokki, Centaurea scabiosa

Meillä on pikkuruinen luonnonsuojelualue lähellä entistä rautatieasemaa jyrkän harjun kupeessa. Se on saanut alkunsa vielä pienemmän Heinolan nimikkokasvin, Ketonukin suojelemiseksi. Tosin tänä keväänä se pysytteli ainakin minulta piilossa kuivan kevään ansiosta. Nyt siellä on väri-iloa ketokaunokin ansiosta. Iloitkaamme siitä.


Ketokaunokki ja Pietaryrtti, Tanacetum vulgare

Yhdessä pietaryrtin kanssa ne muodostavat hauskan värimaailman.


Kalalokki, Larus canus

Jyrängöstä löytyy, sieltä löytyy myös kivellä kyhjöttäviä lokinpoikasia. Odottaen emon tuovan ruokaa, pohjattomia vaatimuksia, joista emo viis veisaa. Kilju mitä kiljut, se ajattelee ja seuraa vieressä tyynesti ohikulkijan kuvailuhommia.


Jyrängöstä löytyy myös tällaisia kotkottajia. Rotu on joillekin tuttu, ovat Brahmoja, herra on Fiano ja frouva on Cabbie, ettäs tiedätte. Eivät ole mitään tavallisia maatiaiskanoja, näyttävät tuntevan oman arvonsa, ilmekin sen jo kertoo, kuuluvat hienostoon, ainakin omasta mielestään.


Kirsikkatomaatti, Solanum lycopersicum var. Cerasiforme

Uskaltauduin ensimmäisen kerran tomaatinviljelijän polulle, ostin kirsikkatomaattiruukun. Ihan hyvä polku, makealta maistuu, suosittelen. Hieno tieteellinen nimikin sillä on, eikös vaan.


Kanadanhanhi, Branta canadensis

Tämän kesän virikettä meille ovat antaneet kanadanhanhet. Olemme ajaneet niitä nurmikoltamme milloin kerran päivässä, milloin kaksi, kolmekin, milloin yöpaitasillaan vielä iltamyöhään. Väsäsimme estonaruja, ei auttaneet. Nyt väsäsimme muovisen verkkoaidan, taitaa ollakin hyvä idea. Naapuritkin kyselevät jo samaa ideaa. Seuranta jatkuu, kuinka hyvin olemme onnistuneet. Tähän seurantaan jäämme elämään ihanaa heinäkuuta, tule mukaan jännäämään kanssamme hanhiaitaa. Hyvää heinäkuuta! 

 Anneli



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOSSUKOITA JA KUKKOJA HEINOLAN TORILLA

Syyskuun iloja ja harmeja Heinolassa

Alkuvauhtia syksylle