Heinolan huhtikuuta
Italiantalventähti, Eranthis hyemalis
Onkohan aina ollut näin, että odotamme innolla kevättä, vai onko koskaan ollut ettei se yhtään kiinnosta? Tätä on taas pakko pohtia, kun kevään odotus nostaa innokkaasti päätään. Kuitenkin tietää, että kyllä se kevät sieltä tulee yhtä varmasti kuin ennenkin ja suunnilleen samanlaisena kuin ennenkin. Tämä kevät ei kuitenkaan aukea samanlaisena kuin ennen, maailmantilanne värittää tätä kevättä ja siksikö se pitää näin kiirettä ehtiäkseen nopeasti ilahduttamaan meitä. Otetaan ilo vastaan ja nautitaan, ensin pieninä annoksina, sitten jo suurempinakin. Ja voidaan hyvin.
Italiantalventähti naapurin aidan takana on mainio esimerkki kiireisestä kasvista. Heti, kun lumi päästi otteensa ja aurinko paistoi tämä kukka pomppasi ylös kullankeltaisena valaisten loisteellaan läheisen lumen ja märän maan. Se kestää, ehkä hieman palellen myös saapuvan takatalven odottaen kevään taas palaavan, niinhän mekin teemme, odotamme kiltisti.
Lumikello, Galanthus nivalis
Toinen kiirehtijä kukkien joukossa on tämä lumikello. Sekään ei malta odottaa lämpimiä päiviä, sille riittää vähempikin. Lumen vierestä se kohottaa ujot vihreät kukkavanansa ja kukat hohtavat lumenvalkoisina. Kukat kestävät hämmästyttävän pitkään sisälläkin vaasissa.
Sinivuokko, Hepatica nobilis
Karaistunut sinivuokko ei yöpakkasia säikähdä, edes kunnon takatalvi ei aiheuta korvaamatonta tuhoa. Sinivuokko on kevään varhaiskukkijoita. Ennen nykyaikaisia puutarha- ja kukkakauppoja sinivuokko oli haluttua kauppatavaraa toreilla. Ennen sitä käytettiin lääkinnässä, lehtiensä muodon mukaan maksa- ja munuaissairauksien hoidossa, nykyään tiedetään, että se on myrkyllinen. Sinivuokko on Hämeen maakuntakukka.
Kevään ensimmäinen leskenlehti on vuodesta toiseen uutinen tiedotusvälineissä. Leskenlehti alkaa kukkia kevään ensimmäisissä pälvissä usein ensimmäisenä kasvina. Lajin avulla voi paikallistaa etelärinteetkin. Alkukeväällä hyönteisillä on usein pulaa mesikasveista ja leskenlehden merkitys eineksen antajana on suuri kevään ensimmäisille perhosille, kimalaisille ja mehiläisille. Leskenlehti on Itä-Uudenmaan maakuntakasvi.
Huhtikuun alussa meillä oli vielä hiukan jäätä laiturin luona Rantapuistossa. Tarkkasilmäinen lukija huomaa kyllä pienestä vihjeestä laiturin päässä tolpan nokassa kevään airuen, harmaalokin.
Harmaalokki, Larus argentatus
Kevään ensimmäisenä lokkina Heinolan venelaitureiden äärelle saapuu muuttomatkaltaan harmaalokki. Saapumispäivämäärätkään eivät paljon vaihtele. Mitä näitä vaihtamaan, arvelee ylväs suuri lokki, antaa olla sama aikataulu, tietäväthän odottaa vakiasukastaan.
Telkkä, Bucephala clangula
Kevään varmoja merkkejä löytyy jo luonnosta. Mikä muukaan telkkien ilmestyminen on, ihan selvää kevättä. Niiden lentäessä lähellä veden pintaa kuuluu ääni, jota ei voi sekoittaa mihinkään muuhun. Se lähtee linnun siipisulista ja kuuluu yllättävän kauas.
Pikakäynti Lahdessa tuotti pari kuvaa muistoksi. Mannerheim Käthy-hevosensa selässä seuraa ohi lipuvaa kiihkeää liikennettä rautatieasemaa vastapäätä. Eipä näy hevonen häiriintyvät liikenteen vilinästä, eikä itse ratsastajakaan.
Toinen Lahden oma juttu ovat nämä radiomastot. Muistan lapsuudesta, ne olivat jotenkin kuuluisia. Onneksi niitä ei hävitetty, saavat olla omalla paikallaan, vaikka niille ei enää käyttöä olekaan. Yleisradion radioasema toimi Lahdessa 1928-1993., mastojen korkeus on 150 metriä. Melkoisia ovat jo ennenkin osanneet rakentaa.
Tämän talven jäät sulivat ja sulavat hiljalleen. Virtapaikoissa nopeastikin. Vielä on monissa lahdelmissa yhtenäinen jääpeite, jopa joku uskalias pilkkijäkin uskaltautuu jäälle. Rautjärven rautatiesillan luona vielä kulki mies potkukelkalla pilkkireiältä toiselle, eikä pudonnut jäihin.
Jäät muodostavat hajotessaan aivan ihmeellisiä kuvioita ja rakennelmia. Päällekkäin, lomittain, peräkkäin ne hiljaa lipuvat virtaa alaspäin ja niitä tuntuu yhä vain riittävän ihailtaviksi. Ja kyllä niitä ihaillaankin, vaikka kännykkä monelta vie ajan nykyään luonnonilmiöiden seuraamiseen. Harmi.
A
Kommentit
Lähetä kommentti