Elämää juhannuksen jälkeen

   Juhannusruusu, Rosa spinosissima

   Mikä meitä saattelisikaan paremmin ja lempeämmin juhannuksenjälkeiseen elämään kuin juhannusruusu. Tänä vuonna juhannusruusu kukki juuri oikeaan aikaan, juhannuksena. Aika harvoin se juuri näin nappiin osuukaan, huomasithan sinäkin sen.

   Aloitamme heinäkuun, kaikki kasvaa ja kukoistaa, vettä on saatu riittävästi, välillä liikaakin. Luonto elää ja voi hyvin, niin me ihmisetkin. Turistit, tänne kesäteatterin vetäminä, täyttävät Heinolan, kauppa käy ja puheensorina täyttää kahvilankin satamassa. Vain yksi paikka satamassa on auki, Tyyrpuuri, Casino on tämän kesän poissa pelistä, harmi. Kesäteatterin aikaan väkeä riittäisi molempiinkin. Pieni jäätelökioski historiallisessa huvimajassa suurten Rantapuiston puiden katveessa on tämän kesän juttu! Toivottavasti tuli jäädäkseen seuraavankin kesän ajaksi.

   Keltakurjenmiekka, Iris pseudacorus

   Tämä alkukesä on ollut keltakurjenmiekan vahvaa aikaa, monilla rannoilla Heinolassakin vilkkuu keltaisia ”liekkejä”. Aivan selvästi paljon runsaammin kuin aikaisempina vuosina, olikohan talvi sille hyvä ja sai sen aivan villiintymään ja avaamaan kukkia iloksemme näin paljon.

   Heinola on kesäkaupunki, siihen kuuluu sisävesiliikenteen näkyminen. Onneksi vielä kuuluu. Vuorolaivakin kulkee vielä. Paljon piipahtaa vanhoja hinaajia kesämökin korvaavia meitä tervehtimään. Kaikki ovat tervetulleita, tuovathan ne tuulahduksen matkustamisesta. Jokainen tuo tuulahduksen jostain ja jatkaa matkaansa jonnekin pieni pala Heinolaa sydämessään.

   Sekä meille, että turisteille iloksi on taas noussut kukkia puistoihin, Rantapuistossa näitä kukkamaita on useampikin. Meitä ne ilahduttavat vielä pitkälle syksyynkin, kiitos niistä. Kauneutta on niin kevyttä katsella!

   Aina joku kyselee, mikä on Heinolan symboli. Silta se on, meillä on niin monta komeaa siltaa. Kuinkahan monta niitä onkaan. Onkohan niitä lähes kymmenen? Siltojen kaupunki, se on meidän Heinolamme ja harjujen kaupunki, niin se on.

   Pihlajaperhonen, Aporia crataegi

   Rautsaloon vievällä tiellä, Tampellantiellä, matka katkesi kuin veitsellä leikaten tähän näkyyn. Sitä ihailemaan aivan juuttui, kamerakin juuttui, mikään ei häirinnyt tätä elämänmakuista kesäiloa, eivät ohiajavat autotkaan. Se on ollutkin tähän mennessä ainut paikka, missä pihlajaperhoset ovat ilmestyneet näköpiiriimme. Osuimme oikeaan paikkaa oikeaan aikaan.

   Lokki, Larus canus

   Samalla retkellä kohtasimme Tommolan takarannalla, siellä Maitiaislahden rannalla lokin, joka puolusti pienokaistaan ja lenteli ympärillämme. Rauhoittui, kun juttelin sille rauhallisesti. Se teki upeita kaarroksia ja antautui kuvattavaksikin. Siellä on ollut joskus joku rakennelma, jonka jäänteiden päällä se päivysti lastenhoitajana ja nyt pyöri sen ympärillä.

   Kurtturuusu, Rosa rugosa

   Lainsuojaton, henkipatto, kun pyöräilijä kiitää alamäkeen tai äheltää ylämäkeen, niin matkaa siivittää tienreunan tuoksunlähde. Jos joku on tehnyt ruusuhilloa, siihenkin tämä henkipatto soveltuu hyvin ja tuoksu huumaa. Kaunis tämä lainsuojaton on kaikkina vuodenaikoina, heleät lehdet, voimakkaasti tuoksuvat kukat, joiden kukinta-aika on pitkä, syksyllä ilmestyvät voimakkaanpunaiset marjat maistuvat oraville ja linnuille pitkälti talveen. Ei ihme, että ruusu on saanut vahvan jalansijan helppohoitoisena koristepensaana Suomessa. Nyt sitä uhkaa henkipaton kohtalo, ellei se väistä sitä.

   Kuikka, Gavia arctica

   Tommolan rantamilla uiskenteli kaikessa rauhassa tämä kuikka. Tuli mieleen ajatus, että se odotteli vuoronvaihtoa pesällä hautovan puolison kanssa. Kuikkien molemmat puolisot hautovat, sen vuoksi tilanne saattoikin olla juuri se. Sitä sai ihailla, katsella ja kuvattua suuren puun oksien alta, kun oli hiljaa ja varovainen.

   Pikkukultasiipi, Lycaena phlaeas

   Heinolan entisen rautatieaseman kasvitarjonta on runsas ja erikoinen, siksi sieltä saattaa tavata myös runsaasti perhosia. Pikkuruinen pikkukultasiipi ei ollut yksin, niitä oli muutama siellä poukkoillen kukkien äärellä. Väyläviraston kaadettua kaikki puut ja pensaat saattaa luonnon tasapaino häiriintyä, toivottavasti luonto selviää siitä edes jotenkin, vaikka pahalta näyttää.

   Lumme, Nymphaea alba

   Mitä olisi kesäinen järvi tai lampi ilman lumpeita. Niiden kukintaa jaksaa aina odottaa ja uudelleen käydä katsomassa, joko? No, kohta mennään uudelleen katsomaan.

   Tänne jäämme nyt lumpeenlehdelle kellumaan ja kesää jatkamaan, sinä ja minä. 

A