Suomalainen kotimaassa

                 Taas kerran olemme uuden edessä, ei yksin Ukraina, vaan koko maailma. Äkkiä se tapahtui tämä lintukotomme heilahtaminen tasapainosta. Tuleeko päivästä 24.2. meille jakolinja, ennen ja jälkeen? Epävarmalta näyttää tulevaisuus, mutta uskokaamme ja toivokaamme kuitenkin, että asioilla on taipumus järjestyä. Tärkeintä meille on kuitenkin säilyttää normaali arki, tämä päivä ja samalla suunnata mieli kohti valoisaa tulevaisuutta. Siihen normaaliin arkeen kuuluvat myös tämän blogin kuvat, jotka kertovat normaalista arjestamme Heinolassa. Lumen kanssa olemme tänä talvena saaneet leikkiä ja tehdä töitä. Monella on jo mitta täynnä lumen määrästä. Aina on niitä, jotka jaksavat marista, että lumiaura tulee meidän kadulle viimeiseksi. Meille aura tulee ja menee joskus hyvään aikaan, joskus huonoon. Eiköhän se sama ole kaikilla. Kauniita näkyjä valkoinen maailma meille antaa, jos on aikaa pysähtyä huomaamaan. Tämäkin mies ve...

Olemme saaneet kunnon lumitalven. Uutta lunta tulee, joskus liikaakin kerralla. Uuden lumen valoa heijastava ominaisuus säilyy vain muutaman päivän. Meillä se säilyykin päivästä toiseen, sillä uutta lunta tulee harva se päivä. Siksi maailma näyttääkin niin valoisalta. Ehkä jo kevään aavistuskin lisää tätä valon määrää. Kuka kaatoikaan Kauppakadulle kaakaota? Näin maistuvalta näyttävät kadut nykyään. Mistä tulee tämä rusehtava väri, kuka tietää tai osaa arvella edes, mikä suola sen saa aikaan? Sydämiä lumisessa maisemassa. Ei ole rakastumisesta kyse vaan ”Sydänlapset ja aikuiset”- nimisen yhdistyksen näyttävästä esillepanosta. Kauniisti nämä somistavat lumista maisemaa ja kehottavat huomaaman tärkeän asian, nämä sydämet. Et ole yksin silloin kun rakastavat kädet kiertyvät ympärillesi. Tätäkö haluaa viestittää joku käsityöihminen, joka on kutonut tällaiset kädet polun varteen. Kiitos rakastavista käsistä. Ei kestä kauaakaan, kun pähkinäpensas herää. Vein muutaman oksan kotiin vetee...

Hienostihan tämä kotimaa on ottanut meidät vastaan. Ei valittamista. Ensin vähän tuntui pakkanen kylmältä, luut ja lihat valitti ja arasteli. Mutta pian ne tottuivat ja alkoi tuntua liikuntakin hyvältä. Alkoi talven säveletkin soida mielessä. Nyt sää on muuttunutkin kovin vaihtelevaksi, kovat pakkaset on tiessään. Lymyävät varmaan jossain nurkan takana, olkoot. Lumitöitäkin olemme saaneet tehdä, piti ostaa oikein lumentyönnin, sehän onkin ihan toimiva työkalu. Pienen kotikaupunkimme rannat ovat vettä, lunta ja jäätä. Juuri sitä, mikä tekee talvesta täällä mielenkiintoisen. Joku on unohtanut pienen söpön veneen väärään paikkaan. Se tuntee itsensä varmaan kovin yksinäiseksi. Ei siihen kiinnitetty siirtolappu sitä kuitenkaan liikuta, kun ei liikuta omistajaakaan. Meillä on ladut kunnossa ja niistä pidetään hyvää huolta. Sää nyt hiukan haittasi välillä, aika vaikeaa on vetisellä ladulla hiihtää. Vesisuksia ei voi vielä käyttää maissa kuitenkaan. Seuraava lumisade mahdolli...

Miten sitä osaakaan kirjoittaa ja kuvittaa ”Suomalainen Kotimaassa” ? ”Suomalainen Unkarissa” ja ”Suomalainen Kyproksella” on tuttua, mutta entäs tämä kotimaa? Sehän on vallan helppo juttu, meillä on niin hieno luonto, lunta, kasveja, järviä, metsää, eläimiä, avaria maisemia! Kotipihalta aukeaa pikkukaupungissa jo paljon hienoja näkymiä. Haluamme jakaa kotimaamme sielua pienen paikkakunnan näkökulmasta. Tervetuloa mukaamme! Tammikuun luonto on kaunista talvea, oikeaa Suomen talvea. Joskus kuin marraskuuta, mutta onneksi vielä harvoin. Tänä vuonna ihan kunnon lumista tammikuuta, niin oli muuten viime vuonnakin, kuka muistaa? Siirtyminen Kyproksen leudosta säästä äkkiä Suomen pakkasiin olikin elimistölle pienoinen shokki. Niin kylmältä alkuun tuntui ulkona. Aluksi muutama päivä piti oikein totutella pakkaseen. Mustarastas, Turdus merula , napsii ikkunan takana pakastemarjoja pihlajasta, onneksi niitä on jäänyt jäljelle syksyn suuresta sadosta tilhien ja rastaiden vierailuista h...