Kevään iloja löytyy, löytyy!


Kevät, se viipyelee, niinkö sen pitää vielä tässä vaiheessa tehdäkin? Minä taidan olla hätäinen, innokkaasti toivon lisää kevään merkkejä. Näihin tyydytään ja iloitaan nyt. Paljonhan kevät antaa jo merkkejä ja iloa itsestään. Tällä korkeudella järvien jäät ovat ohentuneet, rannat ovat paikoin sulia, jossain on jo veneetkin saatu vesille, ainakin virtapaikoissa.


Meillä ei ole kukkivia mantelipuita, kirsikkapuita, mutta kyllä tämä pajukin kukkii kauniisti ja siitepölyä riittää sitä kaipaavalle tai inhoavalle.


Kuka olisi uskonut 20 vuotta sitten, että tässä kulkee kirjastoauto, ei sitä meinaa tänäänkään uskoa. Lintuhoitolan kaupungissa on kirjastoautonkin väritys hieno lintuaiheinen. Hieno auto, hyvä sisältö, astu sisään, saat ihan ilmaiseksi!


Tästäkö se askel kevääseen alkaa? Näpsäkästi jättää Sinisorsa, Anas platyrhynchos, jään ilman meteliä ja roiskeita, antaa mennä vaan.

Saimme uuden lintutornin, Iisiäisen rantaan. Oikein tukevasti tehty, säilyy isältä pojalle ja pojanpojallekin ehkä jos hyvin käy. Miksei kävisi, ei tätä ainakaan pommiteta! Lintuja ei vielä näkynyt, järvi oli vielä jäässä, mutta kohta, kohta. . .


Näitä aikaisia kukkijoita löytyy metsästä. Näsiä, Daphne mezereum, on aina lehdettömän metsän yksinäinen somistaja, tähän aikaan sillä on vähän kilpailijoita.


Aurinkoisilla pihoilla riittää kevään sipulikasveja silmäniloksi. Yksi sellaisista on Sineposliinihyasintti, Puschkinia scilloides, se kasvaa yleensä sekaisin toisten sipulikukkien kanssa, tässä se saa kasvaa ilman kilpailijoita.


Kevään yksi varma merkki on korkean sävelen lintu, Meriharakka, Haematopus ostralegus. Vasta viime viikolla sen bongasin, tai oikeastaan niitä oli kaksi, nuoripari. Vai onko joku nähnyt vanhan rollaattorilinnun?


Äkkiä ei edes huomaa, että siinä melkein paljaalla rannan rinteellä kukkii jotain. Tämä on kiireinen kukkija, Kevätkynsimö, Draba verna. Heti lumen sulettua sen kukat nousevat, kohta kukat ovat jo korkeamman varren päässä ja ei aikakaan kun koko kasvi on hävinnyt! Toukokuun lopussa ei kasvista ole jäljellä mitään, siemenetkin on jo levinneet seuraavaa kevättä varten.


Västäräkistä vähäsen, niinhän se vanha sanonta kuuluu. Siihen uskomme tänäänkin, venytetään sitä vähäistä sitten sopivasti, eikös niin. Västäräkki, Motacilla alba on kaunis eloisa lintu, aina liikkeessä.


Tällainen söpöläinen oli tämä Arinakääpä, Phellinus igniarius, viime vuonna elokuun alussa.


Ja tällaiseksi se on nyt kasvanut. Se tarvitsee kasvaakseen siis aika monta kuukautta. No, kyllä minä olen tarvinnut paljon enemmän aikaa, mutta olenkin kasvanut enemmän.

Hyvää kevättä ja paljon kasvuvoimaa jokaiselle! 

Anneli





Kommentit

  1. Toivottavasti kevät nyt kohta etenee kunnolla, ja lumet väistyvät.Hienot lintukuva ja pajukin kukkii niin kauniisti:) Jännä myös tuo kääpä ja miten se on kesästä kasvanut. OIkein kaunista toukokuuta teille.

    VastaaPoista
  2. Oi,sinullahan on täällä upea uusi blogi!Hitsi kun en osaa bloggerin uudella alustalla siirtää uusia blogeja lukulistaani omaan blogiini,niin pystyisin heti reagoimaan tuoreisiin postauksiin.
    Nyt täytyy luottaa muistiinsa käydä aina välillä kurkkaamassa.
    Kaikkea ihanaa olet kuvaillut!😍On tämä kevät riemullista aikaa!
    Vielä raikasta,mutta pikkuhiljaa kesäistyvää toukokuuta toivottelen!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun löysit minut, on tämä blogimaailma niin muuttunut, en tykkää. Kevät saa kummasti huomaamaan muutokset luonnsossa. Meillä on vielä paljon uutta edessä, ennenkuin mansikat kyppsyvät. Iloitaan ja jaetaan iloa!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sumujen silta

Kuusetkin kukkivat!

Syyskuun iloja ja harmeja Heinolassa