Hei heinäkuun hulinaa!

Koko Suomi juhlii koronan takia väliin jääneitä juhliaan, niin mekin ja sinäkin lukijani!

Ai missäkö me juhlitaan, jokainen kesäpäivä on juhlan arvoinen. Se sateinenkin päivä, silloin voi jäädä neljän seinän sisälle tekemään niitä hommia, jotka ovat jääneet juhlimisen takia rästiin.

Juhlimisen jälkiä näkee kaikkialla ympäristössä, hajotettuja penkkejä, hajotettuja mopoja, tyhjiä tölkkejä, rikottuja pulloja, unohtuneita kypäriä, kerronko lisää?


Näitä me itsekukin jätämme juhlien jälkeen nähtäville, näkeväthän toisetkin, että olemme juuri täällä juhlineet! Me muiden mukana ja tunnelma oli pilvissä! Vai oliko?


Metsänätkelmä, Lathyrus sylvestris, Niittynätkelmä, Lathyrus pratensis 

Ahomansikka, Fragaria vesca


Ruusuruohokiitäjä, Hemaris tityus

Luontokin juhlii kasvattamalla kiireellä yhä lisää kukkia, yhä lisää siemeniä, marjoja, elämä jatkuu. Perhosillakin on omat kesäkiireensä.


Kiirettä piti myös Salijärven saari, joka oli keväällä aivan uudessa paikassa. Nyt se on palannut takaisin vanhalle paikalleen! Toivottavasti on nyt tyytyväinen, tuntuu katsojastakin tutulta näkymältä.


Kuivuuden vuoksi Heinolassa joidenkin kuivien paikkojen kasvit ovat luovuttaneet, olkoon tämä kesä, jatketaan ensi kesänä tai vaikka syksymmällä jotain pientä ja kivaa. Katsotaan jos vaikka onnistuisi.


Kesäteatterin kävijämäärät tekevät kaupungistamme melkein tunnistamattoman. Rantapuistossa vaeltaa ihmisiä katsellen ympärilleen puistomme kauneutta, vanhojen puiden jykevyyttä ja siltojemme näkymiä, matkamuistoja haetaan lahjatavaraliikkeistä, onhan jotain kotiinkin vietävä.

Katujen varret ovat autoja ja busseja täynnä, kahvilat, baarit ja ravintolat saavat nyt sitä kaipaamaansa tulovirtaa. Toivottavasti virta kuohuu nyt kosken lailla, kesä on niin lyhyt ja kesäteatterin aika vielä lyhyempi.


Satamassa näkyy laivoja ja hupi/ökyveneitäkin, näyttäytyä täytyy, niinhän mekin näyttäydymme niitä vilkuillen, vaikkemme sitä itse aina huomaa. 


Usein pyöräretkeltä tullessamme vielä kurvaamme sataman kautta katsomassa, mitäs siellä tänään onkaan.


Ruispelto lupaa hyvää, hyvää leipää, tällaisia näkymiä nyt me kaikki tervehdimme ilolla. Viljan omavaraisuus on noussut sodan aiheuttaman häiriön myötä kunnioitettavaan arvoon. Eläköön maanviljelijät, nyt heitä arvostetaan, vai arvostetaanko edes vieläkään riittävästi? 


Ketoneilikka, Dianthus deltoidesKuka voisi uskoa näitä aidoiksi luonnonkukiksi? Epäilyttää, mutta joskus luonto huijaa meitä, mennään mukaan! Hienoa heinäkuuta! 

Anneli

Kommentit

  1. Jael18. heinäkuuta 2022 klo 9.22

    Suomen kaunis kesä onkin juhlimisen arvoista. Ja toivottavasti saatte sadettakin , jos on kuivaa .
    Ahomansikoita on kyllä ikävä, ja myös mustikoita, kaupan pakastemustikat täällä (Serbiasta...) aika mauttomia.... Kaunista heinäkuun loppua teille.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOSSUKOITA JA KUKKOJA HEINOLAN TORILLA

Kuva
Heinolan torilla pakkasessa, talvitavaroita, niin pitääkin, kuka nyt orvokin taimia ostaisikaan tai rantasandaaleita. Ihania ovat nämä tossukat, ne eivät ole huopatossuja, voisiko niitä sanoa tossukkaiksi? Nehän ovat kuin koruja, tekisi mieli ostaa, vaikkei tarvitsekaan. Milloin olet viimeksi syönyt kalakukkoa? Jos vastaan itse ensin, en muista. Näinkö meille käy, me hylkäämme jotain sellaista, jota meidän lapsemme eivät edes tunnista, saati lastenlapset, voi meitä. Torilla oli puolen kilon lanttukukkoja ja ahvenkukkoja. Tätä kirjoittaessani päätän ostaa seuraavalla kerralla ahvenkukon, ainakin harkitsen. Erilaisia päähineitä tuntui olevan jokaiseen makuun, nämä tupsupipotkin olivat niin houkuttelevan näköisiä. Tarvitsenko itse? Aina me tarvitsemme käden jatketta. Mikä olisikaan parempi kuin kunnon vanhanajan kori, ei mikään muoviherpake. Siis ostoksille Heinolan torille! Talventörröttäjien siemenet ovat monien Suomessa talvehtivien lintujen tärkeää ravintoa. Ne ovat esime...
Lue lisää

UNELMIEN HEINOLAA

Kuva
  Jokainen me toivomme elävämme unelmiamme todeksi, minäkin. Heinolan kaupunkifestivaalin nimenä ”Unelmien Heinola” taitaa koskettaa aika monia, myös niitä, jotka eivät ole festivaalikansaa. Käytiin mekin vilkuilemassa hulinaviikonloppuna kesäisen Maaherranpuiston tunnelmia. Ei yksin Maaherranpuisto ollut tapahtumien paikkana, mutta yksi näkyvimmistä. Yksi suosituimmista taisi olla yhteinen ruokailu puiston koivujen siimeksessä ”Saman taivaan alla”. Oli hopeisia kristallikynttilänjalkoja, kuohuviiniä, paljon muutakin, jokainen oli valinnut omalle lompakolleen sopivan tavan olla mukana. Yhteinen syöminen saman taivaan alla oli tärkein asia. Eipä ollut pakko kantaa omaa ruokaakaan mukanaan. Monenlaista oli tarjolla katuruokakaduksi muodostuneella puiston käytävällä, asiakkaita tuntui riittävän tungokseen asti. Tämä ohjelmalava oli käytössä koko viikonlopun. Lauantaina se alkoi katuruokafestareilla ja päättyi sunnuntaina konserttiin ”Heinolassa jyrää”. Unelmien Heinolaan ku...
Lue lisää

Kesä huumaa

Kuva
  Kuka muistaa enää sitä kesän odotusta, ei muistella turhia, älä sinäkään. Turhissa muisteloissa aika vierähtää hukkaan. Ei hukata aikaa, meillähän on vain se aika, mikä meille on annettu. Nyt on kesän aikaa, eletään tätä nyt avoimin silmin ja korvin. Hikoillaan kun siltä tuntuu, nyt on tuntunut usein juuri siltä. Unelmoimme talvella näystä, jolloin voisimme silmiä siristäen katsella koivun oksiston läpi aurinkoa, nyt sen saimme, katsokaamme, iloitkaamme. Tuomi, Prunus padus Kun tuomen tuoksu tulvahtaa nenään, silloin vuosikymmenten tuoksumuistot heräävät salamannopeasti henkiin. Niin tuttu on tuomen tuoksu, että sitä ei vahingossakaan sotke muuhun tuoksuun. Mihin sen voisikaan sekoittaa! Keisarinpikarililja, Fritillaria imperialis Naapurin Marjatan pihaa on pidettävä silmällä. Ai miksi? Siksi etten nukkuisi hienon näyn ohi. Keisarinpikarinlilja ei aikaile kukkiensa kanssa, ne kukkivat ja sitten ne eivät kuki, kaikki on ohi. Eräänä keväänä nukuin onneni ohi, nyt olin valpp...
Lue lisää