Hei heinäkuun hulinaa!

Koko Suomi juhlii koronan takia väliin jääneitä juhliaan, niin mekin ja sinäkin lukijani!

Ai missäkö me juhlitaan, jokainen kesäpäivä on juhlan arvoinen. Se sateinenkin päivä, silloin voi jäädä neljän seinän sisälle tekemään niitä hommia, jotka ovat jääneet juhlimisen takia rästiin.

Juhlimisen jälkiä näkee kaikkialla ympäristössä, hajotettuja penkkejä, hajotettuja mopoja, tyhjiä tölkkejä, rikottuja pulloja, unohtuneita kypäriä, kerronko lisää?


Näitä me itsekukin jätämme juhlien jälkeen nähtäville, näkeväthän toisetkin, että olemme juuri täällä juhlineet! Me muiden mukana ja tunnelma oli pilvissä! Vai oliko?


Metsänätkelmä, Lathyrus sylvestris, Niittynätkelmä, Lathyrus pratensis 

Ahomansikka, Fragaria vesca


Ruusuruohokiitäjä,
Hemaris tityus

Luontokin juhlii kasvattamalla kiireellä yhä lisää kukkia, yhä lisää siemeniä, marjoja, elämä jatkuu. Perhosillakin on omat kesäkiireensä.


Kiirettä piti myös Salijärven saari, joka oli keväällä aivan uudessa paikassa. Nyt se on palannut takaisin vanhalle paikalleen! Toivottavasti on nyt tyytyväinen, tuntuu katsojastakin tutulta näkymältä.


Kuivuuden vuoksi Heinolassa joidenkin kuivien paikkojen kasvit ovat luovuttaneet, olkoon tämä kesä, jatketaan ensi kesänä tai vaikka syksymmällä jotain pientä ja kivaa. Katsotaan jos vaikka onnistuisi.


Kesäteatterin kävijämäärät tekevät kaupungistamme melkein tunnistamattoman. Rantapuistossa vaeltaa ihmisiä katsellen ympärilleen puistomme kauneutta, vanhojen puiden jykevyyttä ja siltojemme näkymiä, matkamuistoja haetaan lahjatavaraliikkeistä, onhan jotain kotiinkin vietävä.

Katujen varret ovat autoja ja busseja täynnä, kahvilat, baarit ja ravintolat saavat nyt sitä kaipaamaansa tulovirtaa. Toivottavasti virta kuohuu nyt kosken lailla, kesä on niin lyhyt ja kesäteatterin aika vielä lyhyempi.


Satamassa näkyy laivoja ja hupi/ökyveneitäkin, näyttäytyä täytyy, niinhän mekin näyttäydymme niitä vilkuillen, vaikkemme sitä itse aina huomaa. 


Usein pyöräretkeltä tullessamme vielä kurvaamme sataman kautta katsomassa, mitäs siellä tänään onkaan.


Ruispelto lupaa hyvää, hyvää leipää, tällaisia näkymiä nyt me kaikki tervehdimme ilolla. Viljan omavaraisuus on noussut sodan aiheuttaman häiriön myötä kunnioitettavaan arvoon. Eläköön maanviljelijät, nyt heitä arvostetaan, vai arvostetaanko edes vieläkään riittävästi? 


Ketoneilikka, Dianthus deltoidesKuka voisi uskoa näitä aidoiksi luonnonkukiksi? Epäilyttää, mutta joskus luonto huijaa meitä, mennään mukaan! Hienoa heinäkuuta! 

Anneli

Kommentit

  1. Suomen kaunis kesä onkin juhlimisen arvoista. Ja toivottavasti saatte sadettakin , jos on kuivaa .
    Ahomansikoita on kyllä ikävä, ja myös mustikoita, kaupan pakastemustikat täällä (Serbiasta...) aika mauttomia.... Kaunista heinäkuun loppua teille.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi alku

Talven sävelet soittaa

Kevään iloja löytyy, löytyy!