Voi tätä Heinolan hellettä, kesän ihmeitä ja hurmaa!

 

Kuka vielä kaipaa lämmintä kesää jossain kaukana! Kyllä, aina joku kuitenkin kaipaa sitä tunnelmaa olla jossain, missä vain pois kotoa.

Moni varmaan on perunut lomasuunnitelmansa etelän lämpöön. Mutta moni saattaa kokea tämän helteen liiankin lämpimänä, niin kuin kovan pakkasenkin.

Emme kaikki ole samanlaisia. Elämäkin muuttaa meitä itsekutakin. Ennen oli toisin, nyt on taas näin.


Tämä maisema Hevossaaren rannalla, muutama vene ja hiljaisuus, jota ei edes läheinen tehdas häiritse on yksi mielimaisemistamme ja pyöräretkiemme eväspaikka.


Idänunikko. Papaver orientale loistaa viimeisiä hehkujaan, tämä hehku lumoaa katsojan yhä uudelleen. Sehän vilahtaa heinikossakin kuin veripisara.


Tässä vie tavarajuna avaraan maailmaan jalostettua metsää. Kuinka kauas se päätyy, siitä ei ole aavistustakaan. Heinolan teollisuuden aarteita nämäkin.


Ruuhkaa on muuallakin, miksei myös lintumaailmassa. Asunnot ovat suurissa kaupungeissa lähellä toisiaan, tässä on varmaan lintujen suurkaupunki.


Polkupyörä avartaa kummasti maailmaa, yhä uusia näkymiä voi saavuttaa tai ohittaa, kuinka vaan.


Ja jos sattuu suuri onni kohtaamaan hellepäivän pyöräilijää voi todella onnistaa! Meitä onnisti, Hevossaaren retkellä. Valkolehdokkia kuvatessa lenteli tämä Ritariperhonen, Papilio machaon Sarjakeltanon, Hieracium Umbellata kukissa, vain niissä kukissa, ja pysyen vain pienehköllä alueella. Kohtasimme tämän ihastuksen mennen tullen samassa paikassa.


Vein lahjasammakkonikin ihailemaan Suomen kaunista kesää. Ei tuo ollut moksiskaan, tiedä häntä, haikailiko vielä Välimeren maisemiin Kyprokselle, kotiseudulleen.

Meillä on alkanut vuorolaivatkin kulkemaan taas kuin suuressa maailmassa. Laivamme Suomen Neito tuo ja vie matkailijoita verkkaan halki kauniin järvimaiseman. Tosin matkailijamäärät eivät nyt tällä vuorolla päätä huimanneet. Mutta sen arvokkaampaa ja yksilöllisempää on ottaa laiva haltuun, saa valita juuri sen paikan, mikä tuntuu mieluisammalta.

Tässä taitaa olla ihan pääkokki lähtöhymyn kera, kun on tuo esiliinakin, arvannenko oikein? Leppoisalta tuntuu ja makoisat ovat varmaan tarjottavatkin, kun ne lämmöllä ja kiireettömästi valmistetaan. Hyvää matkaa, hyvää helteistä matkaa vilpoisella järvenselällä!


Jotain ihmeellistäkin kuvaajan kameraan saattaa sattua! Heikkimäen teollisuusalueen satojen Ruusuruohojen joukosta löytyi 23.6. tämä yksi harvinaisuus. Ruusuruoho, Knautia arvensis, jonka kukan ympärillä oli n. 30 nuppua!


Jo 28.6, oli pakko lähteä katsomaan, mitä nupuille on tapahtunut, yllätys olikin suuri. Tai oikeastaan salaa toivoin juuri tätä näkyä. Kaikki n. 30 ”kloonattua” nuppua olivat avautuneet! Kyllä luonto on ihmeellinen!

 Anneli

Kommentit

  1. Kauniita kesäkuvia, ja tuo lintupönttökuva on aivan ihana:) Helle on ihan ok kun sitä kestää lyhyen ajan kuten Suomessa. Mutta kun sitä kestää kuukausia, kuten täällä, niin ei niin kivaa. OIkein hyvää heinäkuuta teille.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sumujen silta

Kuusetkin kukkivat!

Syyskuun iloja ja harmeja Heinolassa