Kalamarkkinoita ja sinfoniaa

 

Laivamme ”Pyhäjärvi” Kalamarkkinoiden tunnelmassa

Perinteiset Kalamarkkinat täyttivät sataman ja lähikadut värikkäillä myyntipaikoillaan ja niiden välejä aaltoilivat mahdolliset ostajat. Tuntui, että ajankuluksi väki kuljeskeli edestakaisin, täällä tapasi tuttuja ja tuntemattomia.

Perinteisiin kuuluu syödä lohikeitto alkajaisiksi, vaikkei niin tykkäisikään. Niin mekin kunnioitettiin perinteitä, tällaisia perinteitä on mukava pitää yllä. Pidetään jatkossakin!

Heinolassa veneet ja laivat kuuluvat kesään, vieraita veneitä ja laivoja on tänä kesänä näkynytkin kiitettävästi. Tämänkin laivan kotisatama näkyi olevan Lahti, lähikaupunkimme.

Suomalaiseen sieluun järvimaisemat tuovat viestiä aikojan takaa. Tällaisen näkymän meistä moni on painanut sielunsa sopukoihin, sen esivanhempiemme maiseman.

Esi-isämme liikkuivat veneillä, miksei siis tänäkin päivänä. Se on mainio tapa tehdä kiireetöntä matkaa mökille, marjametsään, kalastamaan, retkelle. . .

Eläkkeellä oleva vene on tärkeässä tehtävässä, vaikkei se enää pysy edes pinnalla. Se tekee vapaaehtoistyötä. Antaa paikan ja rauhan Luhtavuohennokan, Scutellaria galericulata, kasvaa ja tehdä siemeniä vielä ensi vuodenkin kasvulle. Ties kuinka monta vuotta se onkaan tarjonnut kasvupaikkaa rannan sinisilmälle.

”Unelmien Heinola” oli meidän hienon tapahtumaviikonlopun nimi. No kyllä niitä tapahtumia olikin hengästymiseen saakka. Olen melko varma, että jokainen löysi haluamaansa, jos mieli veti yhteisiin rientoihin. Lauantaina ja sunnuntaina siihen oli mahdollisuus aamusta iltaan.

Lauantaina oli Maaherrapuistossa Lahden Sinfoniettan konsertti. Sää suosi ja tunnelma oli kesäisen kevyt. Paljon oli ihmisiä tullutkin kuuntelemaan ja toisiaan tapaamaan kauniiseen kesäiseen puistoon.

Illalla muiden tapahtumien lomassa oli puistoruokailu ”Avoimen taivaan alla”. Pöydät täyttyivät sadoista ruokailijoista, kaikki toivat tullessaan omat syömiset ja juomiset. Tunnelma oli korkealla kesäisessä illassa!

Ketosinisiipi, Plebejus idas

Eihän unohdeta Ukrainaa!

Salpausselän harjuista riittää soraa pieniksi pyramideiksi asti Hevossaaressa. Nämä pyramidit elävät ja muuttavat muotoaan, soraa tuodaan, sitä seulotaan ja sitä viedään. Ikuista loppumatonta liikettä, kymmeniä, satoja vuosia? Kerran näimme kuinka kettu laskeutui alas pyramidin rinnettä. Mitähän se veitikka siellä ylhäällä teki?

Pyramidien taakse rinteelle on joku tai jotkut rakentaneet ikivanhaa perinnettä kunnioittaen jatulintarhan. Vanhimpia jatulintarhoja arvellaan Suomessa pronssikautisiksi. Se on mainio retkikohde ja evästaukopaikka. Tämä on aika nuori jatulintarha. Voi kun tietäisi ketä voisi kiittää tästä hienosta rakennelmasta,

Tähän jatulintarhan sydämeen on hyvä päättää elokuun aika ja nostaa odottava katse kohti syyskuun viileitä näkymiä. 

Sydämellisesti Anneli.