Pidä kesästä kiinni!

 


Amiraali, Vanessa atalanta

Kohti syksyähän tässä itsekukin on menossa. Minulla on aina hinku hiukan jarrutella syksyn tuloa. Kesäkukkanikin kukoistavat vielä kauniisti, nekään eivät vielä luovuta, ei vielä krysanteemeja saati sitten kanervia ja Callunoita, ei vielä!

Suomi on pitkä maa, eri tahdissa mennään. Heinolassa ei vielä syksy hyökkää aivan silmille.

Minä jopa löysin paikan, jossa touko-kesäkuun kasvit vasta aloittavat eloaan! Sain tehdä aikamatkan! Ai, miten se on mahdollista. On se. Muuallakin, jos löytää kaupungin lumenkaatopaikan pohjoisrinteeltä! Siellä lumi vielä sulaa ja sen alta paljastuu kasvien keväinen maailma.


Lumi sulaa, pisarat tippuvat hiljakseltaan, sitä ne ovat tehneet keväästä lähtien. Joka päivä, huhtikuusta syyskuuhun. Saa nähdä, kohtaako tämä vanha lumi tulevan uuden lumen? On mielenkiintoista seurata.


Maitohorsma, Chamaenerion angustifolium

Tässä näkyy kuinka näistä suloisista aluista kasvaa isona komeita maitohorsmia. Tai nämä vain luulevat, sillä eivät nämä ennätä kasvaa. Syksy ja yöhallat yllättää nämä pienokaiset. Uskomatonta toivoa, vaikkei toivoa nyt edes kukkimiseen ole, saati sitten suvun jatkamiseen.


Sananjalka, Pteridium aquilinum

Siinä lumialueen vieressä sanajalat kulkevat jo vauhdilla kohti syksyä ja talvilepoa. Ne taitavat ollakin niitä ensimmäisiä kasveja, jotka viestivät kesän olevan jo ohi.



Riemuissani alkukesän kasveista keräsin kesäisen kukkakimpun kotiin. Siinä on vaikka mitä alkukesän kasveja alsike-apiloista voikukkiin, jos aakkosista pidetään kiinni, pidetäänhän me.



Nyt alkavat nämä sumuiset pehmeät aamut. Ne ovat äänettömiä viestejä rauhasta, rauhasta täällä ja nyt. Siinä on vuosikymmeniä vanha viiniköynnöksen ranka, vielä satoja vuosia vanhempi kirkon kattopaanu, aurinko Kyprokselta, kyynel, pieni enkeli ja lasipallo Kyprokselta tuodussa lampukassa. Kaikki viestivät aamun rauhaa.



Lampukka Kyprokselta on korjattu pienen kirkon luota pensapalon mustuttamalta rinteeltä. Heitetäänhän meilläkin pensaikkoon roinaa, mutta että heitettäisiin kirkon välineitä, ei kai meillä?

Pihlaja, Sorbus aucuparia                                Räkättirastas, Turdus pilaris

Tänä vuonna meidän kotipihlajamme pitivät melkein välivuoden, harvakseltaan lehtiä ja nekin pieniä, kukkia ja marjoja niukasti. Onneksi ensimmäiset rastaat saivat herkutella marjoista, seuraavat eivät edes tiedä, että marjoja olikaan.


Taitaa tämäkin toimenpide kuvata kesän loppua Heinolassa. Siinä puretaan kesäteatterin katosta, se olikin tarpeen helteisinä teatteripäivinä.


Aitaorapihlaja, Crataegus grayana

Väriä kyllä luonnossa vielä löytyy, ei mitään hillittyä ole tässä orapihlajan marjarunsaudessa. Vielä on tulossa seuraavakin orapihlajan väritarjoilu, ruskaväritys, onneksi ei ihan vielä.

Sitä odotellessa iloitsemme vielä monista kesän rippeistä, kyllä niitä vielä löytyy! Hyvää syyskuuta!

Anneli



Kommentit

  1. Taas niin kaunista kuvissasi, ja onpa jännää että löysit alkukesän kasveja syyskuussa!, 🌼🌼💮Hieno myös tuo lsmppu jonka olet pelastanut💙Kaunista syyskuun jatkoa sinulle Anneli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael, sinä olet uskollinen ja ihana. Hyvää syyskuuta myös sinulle ja eläinystävillesi!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi alku

Talven sävelet soittaa

Kevään iloja löytyy, löytyy!