Tervetuloa lokakuu!

 Nyt olisi rauhankyyhkylle tilaa. Tai ei oikeastaan, nyt rauhankyyhkylle ei ole tilaa. Asiat on nyt muuttuneet. Minun enkelini on kuitenkin valmiina lähettämään rauhankyyhkyn lentoon!

Sammakkonikin iloitsee syksystä. Mikä onkaan ihanampaa kuin hengailla tammenterhojen kanssa! No, Balkaninhevoskantajan siemenet ovat kyllä nekin koukuttavia.

Punakärpässieni, Amanita muscaria

Sienisyksy oli ainakin Heinolassa heikonlainen kuivuudesta johtuen, mutta blogiin kyllä sieniä löysin iloksenne. Olkaa hyvä!

Tsaarinpoppeli, Populus petrowskiana

Meillä on kaupungissa ylpeydenaihekin. Suomen suurin poppeli, Tsaarinpoppeli, Populus petrowskiana. Se kestää lasten kiipeilyn, aikuisethan eivät enää osaakaan kiipeillä kuin toisten olkapäille. Harmi.

Tähtihovin lenkillä tästä risteyksestä lähtee patikkapolkuja halki kauniin mäntykankaan ja järvimaiseman. Niitä polkuja tallataan paljon, lenkkeilijät, koiranulkoiluttajat, sienestäjät ja marjastajat ainakin.

Tämä polku houkuttelee yhä kauemmas metsämaisemaan. Kohta kulkija on jo osana maisemaa. Se on varmaan päämääräkin riippumatta siitä kuinka pitkälle taivaltaa puiden valtakunnassa. Puut tekevät hyvää meille kaikille, sinulle, minullekin.

Risteystä vartioi suuren kiven päällä varsinainen yrmyniska, kivikasvo, joka halusi syksyn reksiviittaa ylleen. No, helppohan sille oli sellaista järjestää, muttei se tullut siitä yhtään iloisemmaksi.

Nytkö löysin sen pohjalaisen itsepäisyyden? Se on kuin tämä harjun mänty kuntoportaiden leikkauksessa. Se pitää itsepäisesti kiinni pääjuurellaan ja näin mänty seisoo vankkana uhmaten myrskyjä ja kaikkia luonnonlakeja. Saa kulkijankin näkyä ihmettelemään.

Taalainmaankoivu, Betula pendula f. Delecarlica

Ruska on suomalaisen metsän kauneutta. Kevätmetsän rinnalla sekin hurmaa, mutta aivan erilailla. Möljänpuiston monien puulajien joukossa on tämä Taalainmaankoivu, Betula pendula f. delecarlica, mukana värikilpailussa. Se on aika hidas kellastumaan naapureihinsa verrattuna. Mutta kiirehtii varmaan myöhemmin vauhtiaan, kun ilmat vielä tästä viilenee ja päivät lyhenee.

Tuomi,Prunus padus

Sitten kaksi kuvaa Möljänpuiston tuomesta, jonka elämä päättyi kesäkuun alussa sahan kohtaamiseen Kanto oli kaunis väriläikkä silloin kesäkuussa.

Sama kanto on jo aivan erilainen syyskuun lopulla, uutta tuomen versoa kasvaa hurjalla voimalla ja innolla. Itse kanto on jo maatumassa, se jatkaa matkaansa antamalla uutta elämää monille uusille kasveille. Varsinaista luonnon kierrätystä.

Hyvää värikästä lokakuuta meille kaikille! 

 Anneli