Syksyisiä askeleita

 Rauduskoivu, Betula pendula

Jäimme marraskuun alussa ruusuisiin tunnelmiin. Nyt on tullut jo erilaisia tunnelmia. Puut ovat lehdettömiä ja niiden syvin olemus pääsee esiin, yllättäenkin. Tämä koivukin oli paljon pehmeämmän oloinen kesällä. Nyt se on jopa aika hurja! Ei jälkeäkään siitä leppoisasta tuulessa oksiaan heiluttavasta puusta näy. Näinkö meille ihmisillekin käy, kun jotain yltämme riisutaan?


Tämä näky ei muutu, vain tuulen suunta muuttaa Storaenson tehtaanpiipun savun suunnan. Nyt oli kova länsituuli. Kävimme hyvästelemässä kesäisiä lempipaikkojamme, joita tapaamme taas keväällä, vasta keväällä. Päästämme pyörämmekin talvilepoon.


Harmaatorvijäkälä, Cladonia deformis

Metsänpohjaa tehtaan ympäristössä tutkiessamme tuli vastaan tämä kaunotar, harmaatorvijäkälä. Pieniä pikareita syksyisessä metsässä. Muurahaisen teekuppeja.


Haisukurjenpolvi, Geranium robertianum

Rannassa suuren kallion alareunan suojaamassa syvennyksessä kukki Haisukurjenpolvi! Sinnikäs yrittäjä, marraskuussa änkeää vielä kukkia kaikkien iloksi.


Tällaisen yllätyksen löysin Lahdesta suuren sairaalan lähimetsästä suon polulta. Korkealle puun oksaan oli ripustettu naruja, joissa roikkui iloisenvärisiä puupalikoita. Nimikin oli märässä muovitaskussa puun juurella, ”Iloo putoo”. Narut oli menneet sekaisin, ei tietoa kauanko taideteos oli metsässä roikkunut, mutta vieläkin siitä putosi iloa sydämeeni, siis toimi.


Kaunis voi olla lehdetön koivumetsäkin, kun sitä reunustaa kultainen ruovikko. Tällaisia näkymiä Heinola tarjoaa syksyiselle kulkijalle Koskensaaren rantamilla.


Elämä kolhii meitä, kun tunnemme olevamme hyljättyjä, niin elämä kolhii laituriakin. Kukaan ei välitä tästä laiturista eikä kanna huolta sen hyvinvoinnista. Minäkin vain kuvailen sitä, en uskalla edes lähestyä sitä, vaikkei se suoraan minua torjukaan. Ehkä joku havahtuu rakastamaan ja korjaamaan sen entiseen kuntoon. Vai onko se jo turhaa kamaa, joka joutaa unohtumaan.


Näin kauniiksi liitoksi voi unohdettu pölkky ja naru ajansaatossa sitoutua. Kuin rakastavaisten liitto, joka on kestänyt vuosikymmeniä. Sammal ja pienen pienet torvijäkälät korvaavat sormuksia.


Kyynelkoivu, Betula pendula ’Youngii’

Kyllä kyynelkoivu sai ruskaa ylleen kun Harkova vapautui. Se iloitsee nyt valoisalla värillään muiden Harkovan vapautumisesta iloitsevien kanssa, niinhän mekin kaikki.


Terassin lautojen rakosessa viihtyvä orvokki on sinnitellyt pakkasiin saakka. Se kerää ympärilleen kai lämpimikseen tuulen tuomia ruskan lehtiä. Sinne sammakkoni piiloutui, sopeutui mainiosti sekalaisen seurakunnan joukkoon.


Ei edes pieni öinen pakkanen, halla, nujertanut verenpisaroitani. Ne saivat valkoisia kuorrutuksia vain kukilleen, niin nämä antiikin ajoilta Vähästä Aasiasta olevat kattotiilen palatkin. Molemmille pakkanen on aika outo elementti.

Näihin kesän viimeisiin verenpisaroihin jäämme nyt roikkumaan, joulun valoja odotellen. Siihen hyvää odotusaikaa meille ihan jokaiselle.

Anneli


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi alku

Talven sävelet soittaa

Kevään iloja löytyy, löytyy!