Nyt se tuli, kesä !

 Joku lämminsydäminen oli huolehtinut kivikasvoista tuulisen rannan läheisyydessä. Näin niillä on ollut hyvä viettää talvi ja tuulinen kevät. Oikeanpuoleisella on paljettejakin pipossa. Kohta on aika, jolloin kivikasvotkin riisuvat pipot sinne kivikasvojen yläkomeroon odottamaan ensi talvea.

Tämä kivikasvo juhlii selvästi kevään tuloa metsän siimeksessä. Ei pipoa, vain sinivuokkoja silmäniloksi. Ja se on säilyttänyt molemmat hampaansakin tuiskuissa. ”Hammaslääkäri” liimasi toisen hampaan paikoilleen viime kesänä, onneksi ”hammaslääkäri” löysi sen varvikosta.

Isiäinen on lintujärvi, nyt sinne on rakennettu tekosaari, johon toivottiin naurulokkeja asukkaiksi. Ja kuinkas kävikään, ne ottivat heti omakseen saaren. Joutsenet jo ennättivät käydä arvioimassa pesäpaikaksi, mutta toiseksi jäivät.

Näihin Isiäisen keinopesiin odotetaan sorsalintuja, taitavat vielä empiä. Kohta voi olla jo kilpailuakin, kun yksi ensin hyväksyy pesäpaikaksi.

Juhlavalta tuntui nähdä kuinka kurki lähestyi ja laskeutui kevyesti ruovikkoon. Oli hiukan kaukana, ei tullut kovin hyvää kuvaa.

Tämä kettu viihtyy täällä kaupungin reunamilla. Ensimmäisen kerran onnistuin ulko-oven rakosesta sitä kuvaamaan, se söi jotain valkoista kovaa palleroa, olisiko ollut luu? Vasta kuvassa huomasin, että sehän on pienokaisten äiti, nisät ovat täynnä maitoa! Kettu synnyttää touko-kesäkuussa.

    Leskenlehti, Tussilago farfara

Heinolassa kevään tulo räjäyttää kivetkin kukkimaan pieniä aurinkoja. Leskenlehti, tuo kevään aurinkoisin kukkija tuo aina vahvan viestin keväästä, niin nytkin.

    Kevättaskuruoho, Thlapsi caerulescens

Näitä varmoja kevään merkkejä on myös tämä kevättaskuruoho. Sitä tapaa milloin missäkin ja minkälaisena kokoonpanona.

    Imikkä, Pulmonaria obscura

Imikkä on hauska keväisten lehtojen kukka, kukkavarressa saattaa olla kolmenvärisiä kukkia. Ensin avautuva kukka on vaaleanpunainen, sitten sinipunainen ja se muuttuu lopuksi miltei siniseksi.

    Kevätkello, eli Kevätlumipisara, Leucojum vermum

Tämän sipulikukan tarina on hauska. Kaakonlammen palstaviljelyn roskakasan vieressä kukki tämä kaunotar muutama vuosi sitten. Kukaan ei tiennyt mikä se on ja mistä se on siihen ilmestynyt. Löysin sille nimen, nyt se on kaikkien ilona samassa paikassa joka kevät.

Pyyheliinat ovat muistoja ajasta ”Suomalainen Kyproksella”. Tämä on toimiva ja tarpeellinen retkievästelyn juttu. Siis peffanalunen, niitä retkellä oleva usein tarvitsee. On se niin mukavaa kaivaa jotain nostalgista kuluneelle penkille, kivelle, kaatuneen puun rungolle ja istahtaa evästelemään . . .

Tämän pehmoisen nostalgiaa tihkuvan muiston suojaan jäämme odottamaan sitä kesää, joka jo hiipii aivan nurkan takana. 

Anneli