Elokuun aurinkoa

Lumme, Nymphaea alba

Sitäkö tämä elokuu tosiaan on ollut, ihanaa aurinkoa ja saderipsuisia päiviä. Olen huomannut itsessäsi piirteen, en tahtoisi tunnistaa lähestyvää syksyä. Onko jo pakko huomata? Eihän vielä.

Lumpeetkin kukkivat Salijärven suolammella ja Rautsalossa niin ihanan viettelevästi vielä vähän aikaa sitten. Ei niitä voi vastustaa, ne hurmaavat aina vaan.


Heinolan valloitti kesän suuri kolmipäiväinen tapahtuma meille kaikille ”Unelmien Heinola”. Kaupungin historiallinen suuri puisto, Maaherranpuisto, antoi juhlavat puitteet tapahtumalle.


Sinfoniaorkesteri olikin elämys vihreän puiston maisemassa. Väkeä riitti pitkin päivää kävelemässä puistossa ja aistimassa tunnelmaa. Oli katuruokatapahtuma ja illalla vielä kaupunkilaisten yhteinen ”Illallinen saman taivaan alla.”


Melkein samaan aikaan perustettiin kaupunkiin vesitornimäelle myös alppiruusupuisto. Kaupunkilaiset saivat istuttaa erilaisia Alppiruusuja, Rhododendron, kaupungin puistotyöntekijöiden valmistamaan harjumaisemaan. Vielä nyt paikka näyttää tältä, mutta vuodet tekevät tässäkin ihmeitä!


Siinä vieressä on jo valmiina paikka, missä tätä ihanuutta sitten voi istahtaa nauttimaan. Penkkien selän takana harju putoaa jyrkästi alas kaupunkiin, maisema on silmää hivelevän kaunis ja vehreä.


Kettu, Vulpes vulpes 


Meillä Heinolassa kettukin noudattaa liikennesääntöjä. Kadunylitys sujuu mallikkaasti. Aika mallikkaasti ja notkeasti sujuu kirppujen rapsutuskin kadun toisella puolella.


 Kimalainen ja Kultapiisku, Solidago virgaurea

On tämä aika hurjalta näyttävä tämä kimalainen kultapiiskun kukinnolla. En tunne kimalaisia, joten en osaa sanoa mikä kimalainen tämä näin kookas on.


Merimetso, Phalacrocorax carbo

Melkoinen yllätys oli muutama päivä sitten huomata Kirkkolammella merimetso! Joutui kastelemaan siipensä kun säikähti meitä ja ui pikkusaareen. Joutuikin heti kuivattelemaan siipiään, saimme samalla ihailla tätä epäsuosittua lintua. Jääköhän se meille talveksi?


 Jänönapila, Trifolium arvense

Vielä vähän eläimellistä kasvikuntaa. Jänönapila on Heinolan vanhan rautatieaseman runsaasta kasvilajitelmasta varmasti suloisin. Kasvia on vaikea tunnistaa ennen kukintaa, se häipyy muiden vihreiden kasvien joukkoon. Kasvia on käytetty mm. rohdoskasvina eläinten ja ihmisten lääkinnässä menneinä vuosisatoina.

Hyvä tämä elokuu on ollut, pyöräretkillä lähiseuduille on kertynyt kuin vahingossa jo yli 300 km, se on ilon aihe jo kunnonkin suhteen.

Tähän onkin hyvä jäädä suloisen jänönapilan kainaloon, sinä ja minä.

Anneli


Kommentit

  1. Teillä ollut Heinolassa kaikenlaista mukavaa Hienot kuvat ketusta ;tässä lähelläni oli vielä kettuja kun muutin tänne,mutta ei enää,kun kaikki rakennettu täyteen.Kaunista syyskuuta teille

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jael. Ei meilläkään ennen ole näin kettuja ollut. Hauskaahan tämä on nähdä kotipihan ohi ketun mennä jolkottavan. Nämä kai ovat niitä pikkukaupungin citykettuja. Meillä on metsä ihan nurkan takana. Hyvää viilenevää syyskuuta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sumujen silta

Hyvää puhtoista uutta vuotta!

Kuusetkin kukkivat!