Syyskuun iloja ja harmeja Heinolassa

Auringonkukka, Helianthus annuus

Nyt on elämä rauhoittunut, olemme palanneet normaaliin, syyskuun normaaliin. Siihen kuuluu aurinkoa, sadetta ja auringonkukkia. Auringonkukat kukkivat tosiaan nyt ja luovat ympärilleen kesäisen valoisan tunnelman. Niissä näkyy paljon vierailijoita, kimalaisia, mehiläisiä, kukkakärpäsiä ja perhosia. Syyskuu, kesälle voi jonain päivänä sanoa näkemiin ja toisena päivänä riemullisesti tervetuloa. Se tekee elämästä mielenkiintoista ja yllättävää. Sääennusteet vaihtelevat todellisuuden kanssa joskus aika hassustikin.

Hoikkatytönkorento, Ischnura elegans

Vielä voi hyvällä onnella kohdata näitä sinisiä silmäniloja, tytönkorentoja. Ne kuuluvat hentosudenkorentojen heimoon, jossa useiden lajien koiraat ovat sinisen ja mustankirjavia.

Heinolan suuri vetonaula, Lintuhoitola on tänä kesänä ollut monelle turistille pettymys ja harmi. Pettymys se on myös meille. Meidän paikallisten on helpompi kuitenkin ymmärtää, että lintuhoitola on suljettu. Onhan lintuinfluenssasta annettu infoa koko kesän ajan, joten eiköhän se ollut jo lähes kaikkien tietoisuudessa.

Korppi, Corvus corax

Meidän ystävämme, myös monen muun ystävä on Kaapo-korppi. Se on omalta osaltaan protestoinut näköesteitä nokkimalla sinnikkäästi muovin reunoja. Siihen se lennähtää meitä moikkaamaan kun huutelemme ”Kaapoo!” Linnutkin pitkästyvät kun kävijöiden tuomat virikkeet ovat jääneet niiltä pois, tuntevat varmaan olonsa aika hyljätyiksi.

Harakka, Pica pica

Joskus sattuu saamaan hauskan otoksen. Harakan perhe, viisi veitikkaa seikkailivat pihapiirissämme. Tässä yksi veitikka kävi tutkimassa naapurin virityksiä ja oli keikahtaa nenälleen lähtiessään.

Punasyyskorento, Sympetrum vulgatum

Sykesällä liikkuvat erilaiset sudenkorennot vilkkaasti, tai sitten minä huomaan vaan niitä nyt enemmän. Kovin olemme herkkänä huomaamaan perhosia, siitäkö se johtunee

Koskensaaren metsä

Meillä Heinolassa on kaunis luonnontilainen saari, jonne voi piipahtaa luontoon, pitkospuille, laavulle, nuotiopaikalle, kallioille, synkkään kuusimetsään, siis kaikille löytyy mieluinen paikka. Metsään on muotoutunut polkuja helpottamaan kulkua.

Usein perheet ja koululaisetkin retkeilevät tässä lähiluonnon helmessä. Joku oli unohtanut lemmikkinsä, dalmatialaisen nuotiopaikalle. Nostimme sen läheisen puun oksaan näköpaikalle, liekö omistaja jo löytänyt?

Kääpiökukka, Acmella pusilla

Ostin keväällä neilikkaruukun, sen juurella oli muutaman pikkulehden joku? Annoin olla ja nyt saan nauttia itselleni uudesta tuttavuudesta, Kääpiökukasta. On se ihan nimensä mukainen tuttavuus. Aina ei kannata napata ylimääräisiä heiniä pois.

Olen keksinyt jotain ovelaa! Olen kypsyttänyt raaoiksi jääviä pieniä tomaattejani, munakennossa, hitaasti kypsyy. Mutta – kokeilin keltaista munakennoa, varsinainen pikakypsytys tapahtuu parissa päivässä!! Jostain kaupasta sain munat keltaisessa kennossa, oli hyvä kokeilu.

Tämä maisema on osa sitä siltojen Heinolaa, joka viehättää omaa väkeä ja kulkijoita läheltä ja kaukaa. Tähän avaraan ja taivaita kurkottavan maiseman lumoon jäämme tässä syksyn kynnyksellä, me kaikki.

 Anneli