Syyskuun kesäistä aurinkoa!

 Kurkku, Cucumis sativus

Hups, kuinkas kävikään, lämmin syyskuu sai meidät ja kasvit aivan sekoamaan. Minulla kurkku omassa pikkupuutarhassani hurjistuu kasvussaan. Onneksi on ystäviä, joita voi heittää kurkulla. Hyvää ja tuoksuvaa on itse kasvatettu kurkku. Voin suositella ensi kesäksi sinullekin helpon kasvatettavan ja makoisan sadon.


 Salkoruusu, Alcea rosea

Salkoruusutkin innostuvat yhä uusilla kukilla, niillä iltatähdillä. Näistä on yhtä suuri ilo kuin niistä ihan ensimmäisistäkin salkoruusun kukista.


Kesäpäivänhattu, Rudbeckia hirta "Capuccino"

Sama into on tarttunut kesäpäivänhatun kukintaan, lisää vaan, yhä lisää, vaikka entiset on jo lakastuneet syksyä odotellen. Nämä päivänhatut ovat kovin suosittuja komean kukintonsa vuoksi. Niitä näkyy monilla pihoilla tänäkin kesänä.


 Leppäkerttu ja amiraali



 Amiraali, Vanessa atalanta

Nyt on oikea amiraalin aika! Tuntuu, että amiraaleja näkyy milloin missäkin, vaikka se tasan tietää, mihin kukkaan ja paikkaan se laskeutuu. Ihanaa on tällainen näyttävä perhonen, sen huomaa milloin missäkin, kukalla, seinällä, kannon päällä kivellä, asfaltilla . . . .


Ulpukka, Nuphar lutea

On joku sentään rauhoittunut syksyyn. Ulpukka ei hötkyile sään mukaan enää tässä vaiheessa. Tyynesti se on rakentanut pullomaisen kotansa järven pintaan katseenvangitsijaksi. Siinä se toimiikin vallan hyvin, sen kyllä huomaa.


Ulpukan naapurina peilaa Rautsalossa Storaenson tehtaan savupiippu itseään luonnonpeiliin. Yleensä tässä pienessä lampareessa pikkulimaskan peittämässä vesimaailmassa ui sorsia. Tänä kesänä ei lampareessa ole näkynyt asukkaita. Savupiippu on saanut peilata itseään yksinäisyydessä.


Harmaalokki, , Larus argentatus


Huhtikuussa vielä lumiseen maailmaan ilmestyi Heinolaan harmaalokki. Se on selvästi kookkaampi kuin meillä yleensä hääräävä kalalokki ja ilmekin on tuimempi. Ehkä niitä tulikin kaksi. Siitä kertoo se, että Sepänniemessä askeltaa jo itsevarma tuimanilmeinen nuori harmaalokki . Se odottaa muuttomatkan alkamista, sen elämän ensimmäisen, kohta se jo koittaa.


Voihan sitä ohikulkijoita näinkin ilahduttaa. Tämän miehen huomaa joka kerta kun tästä ajaa. Mies hellii sylissään koiran- tai karhunpentua ja on vaipunut unelmiinsa. Tai saattaahan hän laulaa vaikka sairaan karhunpennun tuutulaulua. Tänä päivänä me ärsyynnymme niin monista asioista, tässä on sellaiselle ärtymykselle selvä vastavoima.

Tähän hellään levollisuuteen jätämme itsemme tällä kertaa, sinä ja minä. 

 Anneli





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOSSUKOITA JA KUKKOJA HEINOLAN TORILLA

Kuva
Heinolan torilla pakkasessa, talvitavaroita, niin pitääkin, kuka nyt orvokin taimia ostaisikaan tai rantasandaaleita. Ihania ovat nämä tossukat, ne eivät ole huopatossuja, voisiko niitä sanoa tossukkaiksi? Nehän ovat kuin koruja, tekisi mieli ostaa, vaikkei tarvitsekaan. Milloin olet viimeksi syönyt kalakukkoa? Jos vastaan itse ensin, en muista. Näinkö meille käy, me hylkäämme jotain sellaista, jota meidän lapsemme eivät edes tunnista, saati lastenlapset, voi meitä. Torilla oli puolen kilon lanttukukkoja ja ahvenkukkoja. Tätä kirjoittaessani päätän ostaa seuraavalla kerralla ahvenkukon, ainakin harkitsen. Erilaisia päähineitä tuntui olevan jokaiseen makuun, nämä tupsupipotkin olivat niin houkuttelevan näköisiä. Tarvitsenko itse? Aina me tarvitsemme käden jatketta. Mikä olisikaan parempi kuin kunnon vanhanajan kori, ei mikään muoviherpake. Siis ostoksille Heinolan torille! Talventörröttäjien siemenet ovat monien Suomessa talvehtivien lintujen tärkeää ravintoa. Ne ovat esime...
Lue lisää

UNELMIEN HEINOLAA

Kuva
  Jokainen me toivomme elävämme unelmiamme todeksi, minäkin. Heinolan kaupunkifestivaalin nimenä ”Unelmien Heinola” taitaa koskettaa aika monia, myös niitä, jotka eivät ole festivaalikansaa. Käytiin mekin vilkuilemassa hulinaviikonloppuna kesäisen Maaherranpuiston tunnelmia. Ei yksin Maaherranpuisto ollut tapahtumien paikkana, mutta yksi näkyvimmistä. Yksi suosituimmista taisi olla yhteinen ruokailu puiston koivujen siimeksessä ”Saman taivaan alla”. Oli hopeisia kristallikynttilänjalkoja, kuohuviiniä, paljon muutakin, jokainen oli valinnut omalle lompakolleen sopivan tavan olla mukana. Yhteinen syöminen saman taivaan alla oli tärkein asia. Eipä ollut pakko kantaa omaa ruokaakaan mukanaan. Monenlaista oli tarjolla katuruokakaduksi muodostuneella puiston käytävällä, asiakkaita tuntui riittävän tungokseen asti. Tämä ohjelmalava oli käytössä koko viikonlopun. Lauantaina se alkoi katuruokafestareilla ja päättyi sunnuntaina konserttiin ”Heinolassa jyrää”. Unelmien Heinolaan ku...
Lue lisää

Kesä huumaa

Kuva
  Kuka muistaa enää sitä kesän odotusta, ei muistella turhia, älä sinäkään. Turhissa muisteloissa aika vierähtää hukkaan. Ei hukata aikaa, meillähän on vain se aika, mikä meille on annettu. Nyt on kesän aikaa, eletään tätä nyt avoimin silmin ja korvin. Hikoillaan kun siltä tuntuu, nyt on tuntunut usein juuri siltä. Unelmoimme talvella näystä, jolloin voisimme silmiä siristäen katsella koivun oksiston läpi aurinkoa, nyt sen saimme, katsokaamme, iloitkaamme. Tuomi, Prunus padus Kun tuomen tuoksu tulvahtaa nenään, silloin vuosikymmenten tuoksumuistot heräävät salamannopeasti henkiin. Niin tuttu on tuomen tuoksu, että sitä ei vahingossakaan sotke muuhun tuoksuun. Mihin sen voisikaan sekoittaa! Keisarinpikarililja, Fritillaria imperialis Naapurin Marjatan pihaa on pidettävä silmällä. Ai miksi? Siksi etten nukkuisi hienon näyn ohi. Keisarinpikarinlilja ei aikaile kukkiensa kanssa, ne kukkivat ja sitten ne eivät kuki, kaikki on ohi. Eräänä keväänä nukuin onneni ohi, nyt olin valpp...
Lue lisää