Syyskuun kesäistä aurinkoa!
Kurkku, Cucumis sativus
Hups, kuinkas kävikään, lämmin syyskuu sai meidät ja kasvit aivan sekoamaan. Minulla kurkku omassa pikkupuutarhassani hurjistuu kasvussaan. Onneksi on ystäviä, joita voi heittää kurkulla. Hyvää ja tuoksuvaa on itse kasvatettu kurkku. Voin suositella ensi kesäksi sinullekin helpon kasvatettavan ja makoisan sadon.
Salkoruusu, Alcea rosea
Salkoruusutkin innostuvat yhä uusilla kukilla, niillä iltatähdillä. Näistä on yhtä suuri ilo kuin niistä ihan ensimmäisistäkin salkoruusun kukista.
Kesäpäivänhattu, Rudbeckia hirta "Capuccino"
Sama into on tarttunut kesäpäivänhatun kukintaan, lisää vaan, yhä lisää, vaikka entiset on jo lakastuneet syksyä odotellen. Nämä päivänhatut ovat kovin suosittuja komean kukintonsa vuoksi. Niitä näkyy monilla pihoilla tänäkin kesänä.
Leppäkerttu ja amiraali
Nyt on oikea amiraalin aika! Tuntuu, että amiraaleja näkyy milloin missäkin, vaikka se tasan tietää, mihin kukkaan ja paikkaan se laskeutuu. Ihanaa on tällainen näyttävä perhonen, sen huomaa milloin missäkin, kukalla, seinällä, kannon päällä kivellä, asfaltilla . . . .
Ulpukka, Nuphar lutea
On joku sentään rauhoittunut syksyyn. Ulpukka ei hötkyile sään mukaan enää tässä vaiheessa. Tyynesti se on rakentanut pullomaisen kotansa järven pintaan katseenvangitsijaksi. Siinä se toimiikin vallan hyvin, sen kyllä huomaa.
Ulpukan naapurina peilaa Rautsalossa Storaenson tehtaan savupiippu itseään luonnonpeiliin. Yleensä tässä pienessä lampareessa pikkulimaskan peittämässä vesimaailmassa ui sorsia. Tänä kesänä ei lampareessa ole näkynyt asukkaita. Savupiippu on saanut peilata itseään yksinäisyydessä.
Harmaalokki, , Larus argentatus
Huhtikuussa vielä lumiseen maailmaan ilmestyi Heinolaan harmaalokki. Se on selvästi kookkaampi kuin meillä yleensä hääräävä kalalokki ja ilmekin on tuimempi. Ehkä niitä tulikin kaksi. Siitä kertoo se, että Sepänniemessä askeltaa jo itsevarma tuimanilmeinen nuori harmaalokki . Se odottaa muuttomatkan alkamista, sen elämän ensimmäisen, kohta se jo koittaa.
Voihan sitä ohikulkijoita näinkin ilahduttaa. Tämän miehen huomaa joka kerta kun tästä ajaa. Mies hellii sylissään koiran- tai karhunpentua ja on vaipunut unelmiinsa. Tai saattaahan hän laulaa vaikka sairaan karhunpennun tuutulaulua. Tänä päivänä me ärsyynnymme niin monista asioista, tässä on sellaiselle ärtymykselle selvä vastavoima.
Tähän hellään levollisuuteen jätämme itsemme tällä kertaa, sinä ja minä.
Anneli
Kommentit
Lähetä kommentti