Alkuvauhtia syksylle

 kurkia

hanhia

Niin siinä kävi, että sääennustaja taisi osua oikeaan, lokakuu alkoi syksyn tuoksulla. Sen tunsi, kun astui ovesta omalle terassille ja kuulosteli maailmaa. Taivaalta kuului muuttomatkalla olevien kurkien riemullista menomeininkiä! Eikä kauaa kestänyt kun matkalla oli hanhiaurakin! Maailma oli saanut uuden tuoksun! Syksyn tuoksun.

Harmio, Berteroa incana

Pikkuapila, Trifolium dubium

Kesä tuntuu kuitenkin jatkuvan luonnossa monin paikoin ja antaa luvan iloita kesän väreistä ja uudelleen heräävistä kesän kukista. Pikkuapila lykkää uusia heleänvihreitä lehtiään ja pikkuruisia kukkiaan aseman hiekalla. Sillä ei ole harmainta aavistustakaan, että sen kukinta-aika päättyi jo heinäkuussa, hui hai!

Harmion kuivaan korteenkin puhkeaa kukkia. Niillä ei ollut mitään tietoa lokakuun ottaessa komentoonsa luonnon järjestyksen.

Kesän muistosta kertoo sekin, että Heinolan kuuluisa kesäteatteri riisutaan talvilepoon. Sen katoksen poisto on aina iso operaatio, mutta kunnialla siitä aina selvitään, ei ole muuta kuulunut, ei nytkään. Joku homma on hanskassa, hyvä niin.

Heinolan leirialueella, Heinäsaaressa on ollut koko kesän mielenkiintoinen vanha paloauto. Sen ympärillä olemme nähneet monen kiertävän ja kuvaavan sitä, miehiä, naisia ja lapsia. Mielenkiinnon herättäjänä se on hyvin toiminut. Se jopa katsastettiinkin 11.9. satuimme juuri sinä päivänä piipahtamaan leirialueen isäntäväkeä moikkaamassa. Näimme kuinka se palasi iloisena pii-paata soittaen ”kotiin” katsastuksesta!

Meillä on Heinolassa vetten päällä uuttakin. Igorin 11 asuntolaivaa ja saunalauttaa ovat olleet vuokrattavissa kauniin järvimaiseman hitaaseen matkailuun. Niiden sijaintipaikka sijaitsee vanhan sodanaikaisen luolan edustalla.

Syksyn tullen vesi kirkastuu kristallinkirkkaaksi, siitepölykin on jo pohjalla rikastuttamassa vedenalaisen maailma pikkueliöiden ruokavaliota.

Kuikka, Gavia arctica

Kuikat ovat lisääntyneet vesistössämme. Siis mekin näemme ja kuulemme niitä entistä useammin. Tosin ne eivät tule rantaan meitä katsomaan, vaan me kiikaroimme niitä.

Gammayökkönen, Autographa gamma

Yksi loppukesän vierailija omalla terassilla herätti hämmästystämme. Naapurimme Marjatta sen ensin huomasi omalla pihallaan, kohta se oli jo meilläkin. Aikamoinen lentäjä!

Syysmyrkkylilja, eli Alastonimpi, Colchicum autumnale

Lokakuisen puutarhan ehdoton väriläiskä on tämä syysmyrkkylilja, eli alastonimpi. Hauska tuo vaihtoehtonimi, missähän tilanteessa se on tuon nimen saanut? Uskoisin, että se on ollut vanha nimi ja syysmyrkkylilja on myöhäisempi nimi.

Tähän kesäisen tuntuiseen väriläiskään on hyvä lopettaa tämä lokakuuhun siirtyminen. Jäämme mielenkiinnolla ja uteliaana seuraamaan, mitä tämä Heinolan syksy meille antaakaan.

Hyvää lokakuuta sinullekin lukijani. 

Anneli