TOSSUKOITA JA KUKKOJA HEINOLAN TORILLA

Heinolan torilla pakkasessa, talvitavaroita, niin pitääkin, kuka nyt orvokin taimia ostaisikaan tai rantasandaaleita. Ihania ovat nämä tossukat, ne eivät ole huopatossuja, voisiko niitä sanoa tossukkaiksi? Nehän ovat kuin koruja, tekisi mieli ostaa, vaikkei tarvitsekaan.

Milloin olet viimeksi syönyt kalakukkoa? Jos vastaan itse ensin, en muista. Näinkö meille käy, me hylkäämme jotain sellaista, jota meidän lapsemme eivät edes tunnista, saati lastenlapset, voi meitä. Torilla oli puolen kilon lanttukukkoja ja ahvenkukkoja. Tätä kirjoittaessani päätän ostaa seuraavalla kerralla ahvenkukon, ainakin harkitsen.

Erilaisia päähineitä tuntui olevan jokaiseen makuun, nämä tupsupipotkin olivat niin houkuttelevan näköisiä. Tarvitsenko itse?

Aina me tarvitsemme käden jatketta. Mikä olisikaan parempi kuin kunnon vanhanajan kori, ei mikään muoviherpake. Siis ostoksille Heinolan torille!

Talventörröttäjien siemenet ovat monien Suomessa talvehtivien lintujen tärkeää ravintoa. Ne ovat esimerkiksi peippojen, järripeippojen ja hemppojen mieliruokaa. Talventörröttäjät pudottavat siemenensä hangelle ja siitä ne keväällä ovat valmiina uuteen elämään.

Rantapuiston rantaan, aivan kivireunukselle oli joku tehnyt hauskan lumiukon. Se on tullut aivan selvästi ”vierailta mailta” tänne Heinolaan. Ei suomalainen lumiukko suostu laittamaan päähänsä tuollaista lakkia ja leveää hametta. Sehän ihan selvästi tanssii hame hulmuten! Hui mikä lumiakka!

Aivan Möljänpuiston vesirajassa huomasin jotain punaista, siinähän on ruusunmarjoja, ruusun lajia en tiedä, mutta tähän asti ovat säilyneet, siis eivät ole kenenkään herkkua, kumma juttu.

Telkkä, Bucephala clangula

Aivan ruusunmarjojen takana sukeltelivat telkät. Oli suuri ilo huomata kuuden telkän ponnahtavan pintaan ja taas sukelluksiin. Täytyi oikein tarkasti katsoa, keitä siinä onkaan. Viikko sitten paikka oli vielä jäässä, nyt tuuli oli vienyt jäät mennessään virran mukana alajuoksulle.

Käpytikka, Dendrocopos major

Muonamiehenpuisto on monien terveysmetsä. Frisbee-rata on osa sitä  Se antaa aina mielenkiintoista katsottavaa, vanhoja puita, keloja ja paljon jälkiä lumella. Tikkojen lempipuita ovat kelot, niissä niitä kuulee koputtelevan, harvoin niitä kuitenkin näkee, ovat niin arkoja. Nyt vanhassa lepän kelossa koputteli tämä käpytikka ja onnistuin saamaan sen vielä kameraankin. Olin onnekas.

Varis, Corvus corone cornix

Tässä taitaa olla menossa kuukausikokous. Hiljaisina osallistujat siinä istuivat ja pohtivat elämäntärkeitä asioitaan. Niitä samojahan meillä jokaisella on, miksei siis variksilla.

Punatammi, Quercus rubra

Tähän saakka osa punatammen lehdistä on pysynyt puussa. Sinnikästä miettimistä koko talven, joko luopua lehdistä, jos vaikka vähän pudottaisi. Ja niin niitä on pudonnut pitkin talvea hangelle, suuria siloisia lehtiä. Vielä niitä kuitenkin riittää puussa, hauska seurata miten pitkään.

Näihin mietteisiin mekin jäämme, odottamaan punatammen viimeisten lehtien putoamista, sinä ja minä.

Anneli