Ei kai kevät hidastele!

Tässä kuvassa on Heinolan sielua, siltoja, virta ja penkki sen ihailuun, siinä se on, vaikkakin talvisessa asussaan. Kunhan kesä koittaa näet saman paikan toisin silmin.

Hidasteleeko kevät? Ei kai, moni kuitenkin on pettynyt, minäkin hiukan, kun auringon voima lumikinoksia madaltamassa on tauolla. Kevään tuntua ilmassa ei kukaan voi kieltää. Talitiaisen äänekäs laulukin tukee sitä. Kevät pursuilee linnun äänessä, annetaan sen pursuilla omassa mielessäkin. Vai ollaanko me mykkiä niin kuin tämä kevättä kaihoisasti odottava ja toivova muoviankka Tommolan uimarannalla? Sen tieteelliseksi nimeksi voisi sopia vaikka Anas plasticus. Onhan ankka jalostettu sinisorsasta. Kai tämä nyt ankalta näyttää?

Laulujoutsen, Cygnus cygnus

Ei hätää, näillä laulujoutsenilla on jo vapaus, taitavat kyllä olla niitä pullajoutsenia, jotka ovat talvehtineetkin virralla. Lintuihmiset ovat ruokkineet niitä koko talven. Meillä on käyty keskustelua, äänekästäkin, saako sorsia ja joutsenia ruokkia. Luontoihmiset ovat ottaneet vastuulleen ruokkimisen, mutta kauempana keskustasta. Uusi aika tuo uusia ongelmia vanhoihin käytäntöihin.

Moni kokee surulliseksi sen, ettei enää kirkkolammella ole sorsia kävijöiden ilona. Eipä siellä nyt ole syytä käydäkään. Kuinkahan kesällä, saako silloinkaan mummo ripottaa leivänmuruja siivekkäille ystävilleen? Seurataan tilannetta.

Meillä oli Muonamiehenpuistossa kovin huonokuntoisia linnunpönttöjä, tiedäthän, pohja repsottaa, kiinnitysnaru on toiselta puolen irronnut . . . Huhuilin tiettyyn suuntaan, nyt on ilmestynyt uusia asuntoja, monta! Nyt laulu raikuu kesällä! Hieno juttu.

Heräsimme 17.3. aamulla jouluaaton tunnelmaan, uutta puhtoista lunta oli yöllä satanut ja sade vain jatkui peittäen kaiken moskan puhtoiseen vaippaansa. Lumitraktorikin ennätti paikalle ja minä ennätin kuvaamaan eka kerran tänä talvena sen ovensuusta.

Kaikki oli omalla pihallakin peittynyt suloiseen valkeaan pumpuliin. Sitä piti yhä uudelleen palata katsomaan, samalla kun se oli yllätys, sehän tietää talven jatkumoa. Olkoon, otetaan se iloksi.

Kyynelkoivu, Betula pendula ’Youngii’

Möljänpuiston kaksi kyynelkoivua ovat itkeneet itsensä lammikkoon. Näin voisi kuvitella, ellei tietäisi, että lumihan siinä muuttuu vedeksi.

Pilvikirsikka, Prunus pensylvanica

Sinnikkyys palkitaan. Kaksi viikkoa oksa vedessä ja pilvikirsikka puhkeaa kukkaan. Vielä on kuitenkin kesäkuuhun aikaa, silloin se luonnossa kukkii. Onko tämä nyt sitä förskottia?

Näin hajoaa jää Heinolan Rantapuiston edessä, jäälauttoja lähtee hiljalleen lipumaan virtaa alas. Olisi kiva tietää, kuinka kauas ne pysyvät lauttoina, milloin hajoavat jäämurusiksi. Aika ohuita nämä ovat, ei ne kauas ehjinä säily.

Harmaalokki, Larus argentatus

Se saapui! Eräänä päivänä pihalle kantautui outoa ääntä, lokki? Olihan se meille ensimmäisenä lokkina saapuva harmaalokki. Ties vaikka olisi sama yksilö joka kevät. Ei halunnut tulla kuvatuksi ennen kuin nyt, toista viikkoa saapumisensa jälkeen, hyvä kun nytkin. Miten sitä iloitseekin luonnossa säännöllisesti toistuvista asioista. Niitä ihan odottaa ja pettyy, jos ei olekaan paikalla, tai ei huomaa. Tähän kevään varmaan merkkiin, harmaalokkiin jäämme mekin odottamaan, mitähän mukavaa kohta seuraakaan! 

Anneli