Kevät jaksaa yllättää

 

Leppäkerttu, Coccinellidae

Missä vaiheessa me toukokuussa elämmekään? No tietenkin toukokuun keväässä. ”Kevät keikkuen tulevi”, siinä keikutuksessa on oikeastaan mielenkiintoista elää. Onneksi olen ostanut vain orvokkeja, nehän sietävät aurinkoa, pilvistä, viileää, jopa kylmääkin toukokuuta.

Toukokuu on ennättänyt jo näyttää kuinka kevät nostaa päätään kuivien lehtien yläpuolelle. Se kevään ihme on ennättänyt näyttää ihmeitänsä ja ihanuuttaan. Leppäkertun harjoittelu kuperkeikan tekoon on oiva esimerkki, mitä kaikkea voi tapahtuakaan, kun silmät on auki.


Sinivuokko, Hepatica nobilis ja Sitruunaperhonen, Gonepteryx rhamni

Näitä ihania kevään merkkejä olen saanut ilokseni, nyt jaan niitä sinullekin armas lukijani. Miten suloinen näky on sinivuokko, jonka kukalla vierailee sitruunaperhonen. Sinivuokko on Hämeen maakuntakukka. Ennen sinivuokkoa on käytetty maksa- ja munuaisvaivoihin, kun sen lehdet ovat vähän munuaisen muotoisia. Nykyään tiedetään, että sinivuokko on myrkyllinen syötynä.


Leskenlehti, Tussilago farfara ja Nokkosperhonen, Aglais urticae


Leskenlehti ja sitruunaperhonen

Leskenlehdet jatkavat kukintaansa ja ovat harvoille perhosille tärkeitä ravintolähteitä. Nämä pienet auringot vielä osin harmaassa maastossa luovat ilosilmiä kulkijan matkalle. Tässä nokkosperhonen on löytänyt tiensä leskenlehden aurinkoiselle kukalle.

Kannattaa pitää perhosenkin silmät ja tuntoaistit tarkkana, niin mainio ravintokasvi kevään muuten niukassa kasvivalikoimassa leskenlehti on. Siitä riittää mettä perhosille, mehiläisille ja kimalaisille.


Tukkakoskelo, Mergus serrator

Olimme pyöräretkellämme evästauolla Hevossaaressa, edessämme näimme jonkun sukeltelevan. Kukahan se voisi olla, pohdimme ja sitten nuo kaksi lintua hävisivät siivilleen lentäen pois. No, onneksi oli vielä eväitä ja kas kummaa, kohta linnut ilmestyivätkin kameran ulottuville. Mikä lintu, takatukka niskassa, täytyy olla joku tukkajuttu? Niinhän se selvisi, tukkakoskelopariskunta kevään tunnelmissaan.


Kevätkynsimö, Draba verna

Tommolan uimarannan takuuvarma kevään merkki on rantakallion kukkameri. Kevätkynsimö aloittaa varoen kukintansa, kohta varovaisuudesta ei ole jälkeäkään. Pienet pitsimäiset kukat peittävät männynneulaset ja kaiken kuivan kasvijätteen suloisen kukintansa alle. Kiirettä ne pitävät kuukauden kuluttua ne ovat jo poissa, hätähousut.


Rentukka, Caltha palustris

Mikä se on, joka saa katseen kääntymään pyöräretkellä ojaan! Ja vauhti pysähtyy kuin seinään! Mitä näinkään, takaisin ja siellähän rentukan suloiset auringot vain odottivat tullakseen huomatuksi. Näin kävi meille kun viiletimme Reuman mäkeä alas Lakeasuontien risteykseen. Nyt nämä auringot ovat ilonasi sinullekin.


Isiäinen

Meillä on kirkonkylässä lintujärvi, Isiäinen. Sinne on rakennettu matala lintutorni, keinopesiä ja pieni tekosaari. Onhan siellä aina toiveikasta käydä ja nähdäkin lintuja. Nytkin näimme kurjen piileskelevän ruovikossa. Aivan mahdotonta sitä oli kuvata, niin se sekoittui kuivuneisiin ruokoihin ja pensaisiin. Kohta se kohosi siivilleen ja kierteli puiden takana, taisi häipyä jonnekin, se siitä. Mutta naurulokkeja muutaman oli tekosaarella.


Uusia tekopesiä oli pinossa odottamassa. Niin, odottamassa mitä. Eikö ne jo olisi pitänyt olla paikoillaan lammen rannalla? Ehkä ei, kyllä lintuihmiset tämänkin asian minua paremmin tietävät.


Entisen Reumasairaalan maihin kuuluu kaunis metsän keskellä oleva lampi, kuin erämaalampi. Sen vinksahtaneelle laiturille kun uskaltaa kavuta niin näkee kuinka lammen pohjasta jo lumpeen lehdet ovat kohoamassa kohti aurinkoa.


Tällä vinksahtaneelle laiturille jäämme me kaikki, hiukan ihmettelemään kevään vinksahtamista. Tällä laiturilla ollessa, tuntuu, että kaikki on ihan hyvin ja oikein päin. Niin on elämämmekin, hyvää, toiveikasta toukokuun jatkoa . . . 

 Anneli




Kommentit

  1. Luonnon herääminen on aina niin mahtava💚☘️🌿Leppäkertuja en ole tainnut nähdä täälläpäin 🐞

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa on, joka kerta se yllättää. Missä teidän leppäkertut luuraa? Lehtien alapinnoillako? Tutkipas, jos vaikka . . . .

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOSSUKOITA JA KUKKOJA HEINOLAN TORILLA

Syyskuun iloja ja harmeja Heinolassa

Alkuvauhtia syksylle