Hellyttävää heinäkuuta

 

Näin hellyttävissä merkeissä jatkamme heinäkuuta. Ystävämme silkkikana Marilyn ja pieni yllätys, Vieno-Uljas. Niin, aivan oikein, vielä ei tiedä onko pikkuinen tyttö vai poika, nimet on jo valmiina, ettei tule kiire.

Marilyn on innokas hautomaan, ei väliä, vaikkei muna ole oma. Niinpä olikin yllätys kun ison Brahmakanan munasta putkahti piipittäjä. Hauskaa on sivullisenkin seurata, miten tämä kehittyy, milloin Marilyn huomaa, että olikin vain sijaisäiti. Toivottavasti ei koskaan. Marilyn on hyvä äiti, pitää huolta pikkuisesta ja pikkuinen on leimautunut vahvasti Marilyniin, livahtaa äidin helmoihin äkkiä ja äkkiä taas ulos sieltä.

Kurtturuusu, Rosa rugosa

Henkipaton kukoistus, tämä lainsuojaton jatkaa pyöräilijän iloksi väripilkkuna tienreunalla siellä täällä, samoin kuin ennenkin. Onneksi kulkija saa vielä iloita koko kesän kukkivasta ruususta ja syksyllä sen ruskan väreistä ja sen jälkeen vielä punaisista marjoista, tällaista ylellisyyttä!

Vadelma, Rubus idaeus

Tämä kesä oli Heinolassa hyvä villivadelmakesä. Suuria, puhtaita vadelmia, varret notkuivat marjojen painosta maahan saakka. Kyllä niitä naposteltiinkin pyöräretkillä Hevossaaressa ja muillakin retkillä. Vieläkin niitä riittää, ellei sade nyt turmele niitä.

Mykeröpikkumittari, Eupithecia absinthiata

Hieman hätkähdin vadelmia herkutellessani, mikä tikku on vadelmassa? Oli vähällä, etten pyyhkäissyt moista tikkua pois. Onneksi huomasin, toukkahan tämä on. Mykeröpikkumittarin toukkahan siinä oli, olkoon rauhassa.

Peruna, Solanum tuberosum

Kaunis kukka, johon ei paljon huomiota kiinnitä. Pysähdypä seuraavalla kerralla perunamaalle, hämmästyt. ”Peruna on koisokasvien heimoon kuuluva kasvi, jonka mukulaa käytetään ravintona. Peruna on yksi eniten käytetyistä ravintokasveista Euroopassa sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Peruna kuuluu niiden yhdeksän viljelykasvin joukkoon, joiden avulla tuotetaan 75 prosenttia ihmisravinnosta”. Tämä tieto on suora lainaus Wikipediasta, kai se pitää paikkansakin.

Rantakukka, Lythrum salicaria

Rantoja kaunistavat Heinolassa tänä kesänä runsain kukinnoin rantakukat. Tässäkin Rautsalon rannan kallioisessa poukamassa ne tekevät suloista kesää sovussa nokkosen, vuohenputken ja maitohorsman kanssa. Kallion kuivuneet sammalet ovat taustana tälle värikkäälle näylle.

Mänty, Pinus sylvestris

Suon kaunottaria ovat nämä vanhat männyt, ne kohoavat muuta suokasvullisuutta korkeammalle. Oksia ei ole monta, mutta riittävästi näköjään. Tämä yhden oksan mänty on ollut tässä niin kauan kuin muistan, mutta kuinka kauan mänty tulee toimeen yhdellä oksalla? Montako kymmentä vuotta se on ollut yhden oksan mänty? Hyvää jatkoa vaan!

Heinolan kesään kuuluu satama, samoin kuin suuremmissakin meren- ja järvenrantakaupungeissa. Satamaan kuuluu laiva, laituri, rantakahvila ja kiireetöntä oloa. Se kaikki meillä Heinolassakin on. Sataman kahvilakin, Tyyrpuuri, on aurinkoisina päivinä kivasti kansoitettu, kesäteatteripäivinä melkein tungokseen saakka.

Ketohopeatäplä, Fabriciana adippe

Tämä kesä on ollut ketohopeatäplän kesä! Ei sellaista pyöräretkeä ole heinäkuussa ollutkaan, ettei se olisi vilahtanut kasvustossa ilonamme. Perhoset tekevät kesän!

Ketohopeätäplän alapuoli

Monilla perhosilla on aivan erilainen alapuoli, se nurjapuoli, niinkuin joku sanoi. Ketohopeatäplän alapuoli on kaunis, ehkä kauniimpikin kuin siipien yläpuoli.

Tämän kauniin perhosen lumoihin jäämme mekin iloitsemaan kotimaamme ihanasta kesästä, sinä ja minä. Hyvää loppukesää, mitähän vielä silloin Heinolassa näemmekään! 

Anneli