WELLAMON AALLOILLA

 

Heinäkuun lopulla Heinolassa oltiin Wellamon aalloilla. Wellamohan on hyvä ja arvostettu veden emäntä, kalevalaisen runouden henkilö. Meillä Heinolassa oli Wellamosoutu, kirkkoveneiden kilpamittelö Kymijoen virran herruudesta.


Soutajat järjestäytyivät pikkuhiljaa katsojien saattelemina veneisiinsä, kaikki tapahtui kovin leppoisan tunnelman vallitessa. Ei olisi uskonut kyseessä olevan hetken kuluttua kilpailu Kymijoen herruudesta.




Tällaiselta näyttää nykyään kirkkovenesoutuun osallistuva vene, liukuvat istuimet, jalat kiinnitetään remmeihin, vesipulloille on siniset matkatelineet . . . karua, mutta toimivaa.



Ei se kaikilla veneillä ollutkaan leppoisaa valmistautumista. Kun kaikki soutajat olivat istumassa jo veneessä, piti vene saada irti rannasta. Työntäjillä oli kysyntää. Helposti kaikki veneet eivät irtautuneetkaan koitokseen, toiset sujahtivat helpostikin.


Näky oli oikeastaan aika erikoinen, etten sanoisi juhlava ja odottava, kun soutajat nostivat aironsa ylös. Onko sillä joku merkitys, tulee mieleen ”ankkurit ylös”! en tiedä, kauniilta se näytti, vai mitä.


Näin lähti vesille voittajavene aavistamatta vielä mitään voitostaan. Voittajajoukon nimi oli ”Kylähullut”. Vähän tuo nimi oli erikoinen, ihan täyspäisiltä soutajat kyllä mielestäni vaikuttivat. Yllätys olikin melkoinen, hehän olivat vielä enemmän!


Siniset airot siivittivät tämän veneen kulkua virralla, kun lähtijät pääsivät homman alkuun ja järjestäytymään ja odottamaan lähtölaukausta.


Heinolan rautatiesilta kipuilee remontin kourissa syksyyn saakka, joten maisemamme ei ole nyt se kaunis siltojen kaupunki, josta Heinola tunnetaan. On hyvä, että siltamme saa kunnon ehostuksen, sen pitäisi säilyä vuosikymmenet. Hienoa, jos näin on, kyllä me tämän remontin kestämme.


Voittajat kiitävät alavirtaan vauhdilla sillan alla, silloinkaan he eivät erottuneet vielä voittajina, vasta kun ylävirtaan soutivat, siinä erottuivat jo jyvät akanoista. Lihakset pullistelivat veden virtausvoimaa vastaan. Kilpailu ratkesi vasta viime metreillä ”Kylähullujen” voitoksi.


Kesäpäivänhattu, Rudbeckia hirta "Capuccino"


Onnittelumme ”Kylähullut”! Tässä olkoon voittajajoukkueen onnittelukukka meiltä kaikilta.


Hyvää elokuuta Wellamon tunnelmissa soutajille ja niille, jotka eivät souda. 

Anneli



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOSSUKOITA JA KUKKOJA HEINOLAN TORILLA

Kuva
Heinolan torilla pakkasessa, talvitavaroita, niin pitääkin, kuka nyt orvokin taimia ostaisikaan tai rantasandaaleita. Ihania ovat nämä tossukat, ne eivät ole huopatossuja, voisiko niitä sanoa tossukkaiksi? Nehän ovat kuin koruja, tekisi mieli ostaa, vaikkei tarvitsekaan. Milloin olet viimeksi syönyt kalakukkoa? Jos vastaan itse ensin, en muista. Näinkö meille käy, me hylkäämme jotain sellaista, jota meidän lapsemme eivät edes tunnista, saati lastenlapset, voi meitä. Torilla oli puolen kilon lanttukukkoja ja ahvenkukkoja. Tätä kirjoittaessani päätän ostaa seuraavalla kerralla ahvenkukon, ainakin harkitsen. Erilaisia päähineitä tuntui olevan jokaiseen makuun, nämä tupsupipotkin olivat niin houkuttelevan näköisiä. Tarvitsenko itse? Aina me tarvitsemme käden jatketta. Mikä olisikaan parempi kuin kunnon vanhanajan kori, ei mikään muoviherpake. Siis ostoksille Heinolan torille! Talventörröttäjien siemenet ovat monien Suomessa talvehtivien lintujen tärkeää ravintoa. Ne ovat esime...
Lue lisää

UNELMIEN HEINOLAA

Kuva
  Jokainen me toivomme elävämme unelmiamme todeksi, minäkin. Heinolan kaupunkifestivaalin nimenä ”Unelmien Heinola” taitaa koskettaa aika monia, myös niitä, jotka eivät ole festivaalikansaa. Käytiin mekin vilkuilemassa hulinaviikonloppuna kesäisen Maaherranpuiston tunnelmia. Ei yksin Maaherranpuisto ollut tapahtumien paikkana, mutta yksi näkyvimmistä. Yksi suosituimmista taisi olla yhteinen ruokailu puiston koivujen siimeksessä ”Saman taivaan alla”. Oli hopeisia kristallikynttilänjalkoja, kuohuviiniä, paljon muutakin, jokainen oli valinnut omalle lompakolleen sopivan tavan olla mukana. Yhteinen syöminen saman taivaan alla oli tärkein asia. Eipä ollut pakko kantaa omaa ruokaakaan mukanaan. Monenlaista oli tarjolla katuruokakaduksi muodostuneella puiston käytävällä, asiakkaita tuntui riittävän tungokseen asti. Tämä ohjelmalava oli käytössä koko viikonlopun. Lauantaina se alkoi katuruokafestareilla ja päättyi sunnuntaina konserttiin ”Heinolassa jyrää”. Unelmien Heinolaan ku...
Lue lisää

Kesä huumaa

Kuva
  Kuka muistaa enää sitä kesän odotusta, ei muistella turhia, älä sinäkään. Turhissa muisteloissa aika vierähtää hukkaan. Ei hukata aikaa, meillähän on vain se aika, mikä meille on annettu. Nyt on kesän aikaa, eletään tätä nyt avoimin silmin ja korvin. Hikoillaan kun siltä tuntuu, nyt on tuntunut usein juuri siltä. Unelmoimme talvella näystä, jolloin voisimme silmiä siristäen katsella koivun oksiston läpi aurinkoa, nyt sen saimme, katsokaamme, iloitkaamme. Tuomi, Prunus padus Kun tuomen tuoksu tulvahtaa nenään, silloin vuosikymmenten tuoksumuistot heräävät salamannopeasti henkiin. Niin tuttu on tuomen tuoksu, että sitä ei vahingossakaan sotke muuhun tuoksuun. Mihin sen voisikaan sekoittaa! Keisarinpikarililja, Fritillaria imperialis Naapurin Marjatan pihaa on pidettävä silmällä. Ai miksi? Siksi etten nukkuisi hienon näyn ohi. Keisarinpikarinlilja ei aikaile kukkiensa kanssa, ne kukkivat ja sitten ne eivät kuki, kaikki on ohi. Eräänä keväänä nukuin onneni ohi, nyt olin valpp...
Lue lisää