WELLAMON AALLOILLA
Heinäkuun lopulla Heinolassa oltiin Wellamon aalloilla. Wellamohan on hyvä ja arvostettu veden emäntä, kalevalaisen runouden henkilö. Meillä Heinolassa oli Wellamosoutu, kirkkoveneiden kilpamittelö Kymijoen virran herruudesta.
Soutajat järjestäytyivät pikkuhiljaa katsojien saattelemina veneisiinsä, kaikki tapahtui kovin leppoisan tunnelman vallitessa. Ei olisi uskonut kyseessä olevan hetken kuluttua kilpailu Kymijoen herruudesta.
Tällaiselta näyttää nykyään kirkkovenesoutuun osallistuva vene, liukuvat istuimet, jalat kiinnitetään remmeihin, vesipulloille on siniset matkatelineet . . . karua, mutta toimivaa.
Näky oli oikeastaan aika erikoinen, etten sanoisi juhlava ja odottava, kun soutajat nostivat aironsa ylös. Onko sillä joku merkitys, tulee mieleen ”ankkurit ylös”! en tiedä, kauniilta se näytti, vai mitä.
Näin lähti vesille voittajavene aavistamatta vielä mitään voitostaan. Voittajajoukon nimi oli ”Kylähullut”. Vähän tuo nimi oli erikoinen, ihan täyspäisiltä soutajat kyllä mielestäni vaikuttivat. Yllätys olikin melkoinen, hehän olivat vielä enemmän!
Siniset airot siivittivät tämän veneen kulkua virralla, kun lähtijät pääsivät homman alkuun ja järjestäytymään ja odottamaan lähtölaukausta.
Heinolan rautatiesilta kipuilee remontin kourissa syksyyn saakka, joten maisemamme ei ole nyt se kaunis siltojen kaupunki, josta Heinola tunnetaan. On hyvä, että siltamme saa kunnon ehostuksen, sen pitäisi säilyä vuosikymmenet. Hienoa, jos näin on, kyllä me tämän remontin kestämme.
Voittajat kiitävät alavirtaan vauhdilla sillan alla, silloinkaan he eivät erottuneet vielä voittajina, vasta kun ylävirtaan soutivat, siinä erottuivat jo jyvät akanoista. Lihakset pullistelivat veden virtausvoimaa vastaan. Kilpailu ratkesi vasta viime metreillä ”Kylähullujen” voitoksi.
Kesäpäivänhattu, Rudbeckia hirta "Capuccino"
Onnittelumme ”Kylähullut”! Tässä olkoon voittajajoukkueen onnittelukukka meiltä kaikilta.
Hyvää elokuuta Wellamon tunnelmissa soutajille ja niille, jotka eivät souda.
Anneli
Kommentit
Lähetä kommentti