Uuden edessä Heinolan talvessa

   Nyt me kaikki olemme kuin uuden sumuisen edessä. Hurjaa, mitähän tämä vuosi meille antaa, olemmeko tyynin mielin ottamassa sen kaiken ihanan, pettymyksen, yllätyksen, mitä tämä vuosi meille antaa.  Vaihtoehtoja on enemmän kuin vuosi sitten, tuntuu siltä. Avoimin mielin astumme eteenpäin ja katsomme mitä vuoden lopulla käsiimme jää. Ne uudenvuoden lupaukset, vieläkö muistat niitä. Jos lupauksesi oli, että lupasit olla lupaamatta mitään, koko elämäsi on avoinna vaikka mihin. Meillä on mielenkiintoista odotettavaa, askellamme kohti kevättä, yhdessä. Ensin elämme tätä talvea ja nautitaan talven tuomista iloista. Niitä löytyy, pidetään silmät auki.

   Viime vuoden viimeinen ilta, rakettien rätinä ja pauke. Se siivitti meitä kohti uuden vuoden alkua. Viima oli kylmä, mutta moni jaksoi odottaa kello 18, kun ensimmäinen raketti nousi ylös, jonkun droonikin jaksoi odotella korkealla. Moni sitä ihmetteli, mikä vihreä valo taivaalla palaa! Onko se uusi tähti vai mikä se on! Ei onneksi ollut uusi tähti, vain drooni.

  Rannan jäätyminen ei ole kovin yksinkertainen juttu. Tuuli rikkoo heikon jäänreunan ja kasaa kaunista paksua jäämassaa siihen, yhä uudelleen, yhä uudelleen. Kunnes tyyntyy ja reuna taas jäätyy.

   Auringon valo saa talven hämäryydessä kaiken loistamaan. Niin nämäkin veneet, joiden päältä lämpöasteet sai kaiken lumen liukumaan alas. Nyt ne loistavat kuin kesäisen auringon kultaamina. Hiukan vain peilaavat itseään jää pintaan ja odottavat kevättä.

Pähkinäpensas, Corylus avellana

Rantapuiston pähkinäpensas on viime kesänä kerännyt valtavasti energiaa ja valmiuksia kukkimiseen. Viime vuonna tähän aikaan se oli hyvin haluttoman näköinen kevään koitokseen. Nyt kukinta on varmaan loistavaa siitepölyn suhteen. Norkkoja on valtavasti! Kaikki eivät siitä huhtikuussa suinkaan ilahdu.

Vaahtera, Acer platanoides

Maaherranpuiston reunassa vanha vaahtera pääsee oikeuksiinsa. Nyt sen luonne paljastuu, kun lehdet ovat pudonneet ja sen upea muoto pääsee ihailtavaksi. Monta mutkaa senkin elämässä on ollut. Kenelläpä niitä ei olisi, kaikkien mutkat eivät vaan näytä jälkiä ohikulkijoille.

Kyynelkoivu, Betula pendula 'Youngii'

Toinen, joka paljastaa luonteensa vasta ollessaan ilman lehtiä on Möljänpuiston kyynelkoivu. Kesällä se on vain suunnaton sotkuinen riippuvien oksien massa. Nyt on toisin, sen oksat ja runko näyttäytyvät katsojalle eri tavoin.

Sumujen silta, niitä löytyy Heinolasta aina silloin tällöin. Tässä meidän ylpeytemme pitkä Tähtiniemen silta näyttää Kananiitynlahden rannalta olevan kaukana saavuttamattomissa. Siellä se on ja siellä ne autot kiitävät pohjoiseen ja toiset taas kiitävät etelään. Ikuista liikettä keskellä hiljaista metsämaisemaa ja sumun pehmentämää ääntäkin.

Harakka, Pica pica

Kuka teistä armas lukijani on nähnyt kun kaksi harakkaa ottaa mittaa toisistaan ja vierellä on yleisönä kolmas harakka? Niin innokas on katsoja, että voi aistia sen taputtavan käsiään, eli siipiään kannustaen kamppailijoita vielä upeampaan suoritukseen. Ja nehän vain parantavat vielä näyttävämpiin asentoihin. Ei malta katsojakaan poistua, antaa vaan tilaa siirtyen tieltä pois. Vaikea oli kuvata tätä mittelöä, vain ikkunan takaa sen arvaa tehdä. Kyllähän tällaista suoritusta pitää arvostaa ja kunnioittaa.

   Vaikka harakoiden taistelu kesti 15 minuuttia, jäivät molemmat henkiin. Ei kestänyt kauaa kun joku näistä kolmesta veitikasta leikki kolibria ja yritti pihistää pikkulintujen talipallosta maistiaista. Ei oikein onnistunut muutamasta yrityksestä huolimatta. Oli pakko luovuttaa ja poistua takavasemmalle.

Talvinen katu ja tie on aika äänetön uuden pehmoisen lumen aikaan ennen auran kulkua. Oletko koskaan huomannut, auto lähestyy äänettömästi, renkaiden ääntä ei kuulu. Niin hiljaa sujuu liikenne silloin kaduilla. Hiukan kuin unessa olisi.

   Nämä ovat Heinolassakin harvinaisuuksia. Ennen näistä saatiin sitä tietoa, mikä tänään ei mahtuisikaan tänne. Hyvä, että näitä vielä löytyy, me tarvitsemme jotain, mikä saa meidät ymmärtämään, miten toisenlaisessa maailmassa me tänään elämme.

Mitä jos jäätäisiinkin nyt tähän ilmoitustaulun eteen sitä miettimään, sinä ja minä, toiveikkaana uuden vuoden kynnykselle. 

Anneli