Helmiäispilvien aikaa

 

Vaahtera, Acer platanoides

    Niinhän siinä kävi, että talvea saatiin, tuulisia päiviä, lumisateita, räntäkuuroja, siis sellaista talven tuntua. Suojasää oli uhka hangille, menetettiin niitä aika paljon, hiihtokelit meni. Avantouimaritkaan eivät voi uida avannossa, on tyydyttävä vain kylmään veteen.

Mutta meillä saatiin ihailla helmiäispilviä, itäisellä taivaanrannalla aamutuimaan juuri ennen auringonnousua. Tulipa tällekin ilmiölle nyt nimi, kun TV-uutisissa se kerrottiin. Yritetään muistaa.

Toisessa kuvassa talvinen vaahtera vasten helmiäispilviä näyttää jopa itseään kauniimmalta.

    Ei ihan vielä laskeudutakaan maanpinnalle helmiäispilvistä. Käydään korkealla, rautatiesillalla, joka on nyt elämänsä kunnossa kuukausien remontin jälkeen. Sinne askelletaan heleänvihreitä kuntoportaita myöten, reippaasti, hengästymättä. Aurinko on sulattanut eteläistä rinnettä, kuin kevään aavistuksena, etuajassa.

Raiteet kaartuvat etelän suuntaan kauniisti sillalla. Mikä suru valtaakaan nyt monet parit. Rautatiesillan remontissa on vanha verkkoaita korvattu uudella ja sadat ikuisen onnen lukot on poissa! Voih! Uudessa aidassa on kuitenkin jo alku, muutama rakkauden lukko, ikuinen onni saa jatkoa, eläköön!

    

    Ylhäällä sillalla on vanha metallilaatta, siinä lukee: ”Kone- ja Siltarakenne Oy valmisti siltojen rautaosat Valtionrautateillä laadittujen piirustusten mukaan v. 1932.” Hyvä, että on tallella, vaikka kovia onkin kokenut. Olisiko parempi, että laatta olisi uusittu, kun siltakin on remontoitu uuden näköiseksi?

    Siinä se nyt on meidän kaunis Heinolamme, veden ja siltojen kaupunki. Rantapuisto, tyhjät venelaiturit, paljaat puistonpuut, kaukaa siintää Tähtisillan tukipilari. Monelle hyvä paikka asua ja elää, meillekin.

    Siellä se kesäisen Heinolan sydänkin näkyy, Casino, satama, Tyyrpuuri ja hotelli Kumpelin laiturissa talvilevolla olevat laivat. Kaikki nämä vain odottavat kesää herätäkseen oikeaan elämään. Jäätäkään ei paljon näy, virta ja suojasää tekevät sen, vain Casinon edessä näkyy ohutta jääpeitettä.

    Heinolan sisääntulo näyttää ihan kelvolliselta. Jos matkasi jatkuu läpi Heinolan, ei ole vaikea valinta, jos taas haluat keskustan hulinoihin, voit heti sillan jälkeen kiepata vasemmalle ja kas vaan, olet kohta jo City-Heinolassa. Pieniltäpä näyttävät nämäkin kerrostalot ylhäältä sillalta,

Varis, Corvus corone cornix

    Sanotaan, ettei ole turvallista mennä heikoille jäille. Variskin tietää sen Heinolassa, se tarkistaa aina jään paksuuden ennenkuin uskaltaa koko painonsa jään varaan laittaa, näin meillä Heinolassa osataan! En ole kuullut, että yhtään varista olisi pudonnut heikkoihin jäihin, oletko sinä lukijani sellaista kuullut?

    Tämän pitäisi meikäläiselle olla arkipäivää, kun järven äärellä asutaan. Harvinaista herkkua se on. Oli kerrankin hauskaa nähdä tämän vehkeen lähestyvän Kananiitynlahden rantaan vauhdilla. Ja hups, siitä se viiletti ohitse ja melkein suoraan matonpesupaikan luona odottavan peräkärryn lavalle. Sai oikein henkeä haukkoa sille vauhdille! Hienoa, että edes kerran talvessa lumikelkan näkee, kiitos hyvälle ajoitukselle.

    Kumpelin nurkalla saamme vahvan kohotuksen itsetuntoomme tammen rungossa. Harvoin meille naisille tätä ääneen lausutaan, nyt sen voi jokainen lukea ohittaessaan tai jopa pysähtyessään tämän sulosointuisen tammen luona. Tule uudelleen sinäkin lukemaan tai paina mieleesi tästä.

Olet sinäkin kaunis, mieskin on, usko vaan!

Tähän jäämme yhdessä miettimään, kenelle voisimme tämän kuiskata, sinä ja minä . . .

A