Kesän tuoksuja ja värejä!

    Pilvikirsikka,  Prunus pensylvanica

   Saimmehan me sittenkin kesää toukokuussa, kuka se pelkäsikään, että kesä on hukassa. Minä itsekin jo hiukan epäillen taivaalle kurkkailin. Niin monta pilvistä aamuakin oli. Ei hätää, meillä on suloinen kesän alku. Maailma on pullollaan uusia asioita, talvella näitä jo odoteltiin. Maailmassakin on uusia asioita, siellä suuressa maailmassa, Heinolaa suuremmassa. Ei hätää, täällä meillä sama tuttu vuoden kiertokulku, se pitää meidät ajassa kiinni. Ja yllätys meille kaikille, nyt Heinolassakin on kirsikkapuisto! No, se näyttää parhaat puolensa vasta hiukan myöhemmin, annetaan puiden vahvistua ja kasvaa, ehkä viiden vuoden kuluttua ? se alkaa olla jo loistossaan. Ja blogin kirjoittaja näkee sen omalta pihaltaan, usko vaan. Jo nyt muutamassa puussa aukesi muutama kukka. Vau!

   Kevätkaihonkukka, Omphalodes verna

   Nyt sopii jatkaa blogia oikein sopivalla kuvalla, Kevätkaihonkukka ilmentää sitä kevään kaihoa, joka myllersi meillä kaikilla, kun aurinkoa ja sen tuomaa lämpöä niin kipeästi alkukuussa kaipasimme. Silloin juuri alkoi tämä kukka kukkia kuin tietäen kaihomme. Hyvä ajoitus, ei voi muuta sanoa, kiitos.

Jalokiurunkannus, , Corydalis nobilis 

Viileydestä huolimatta moni kasvi jatkoi kulkuaan kohti kesää. Sitä ennen pitää monen kevätkasvin ennättää kukintansa hoitamaan. Niin tekivät myös minun pikkuiset kevätiloni. Nämä ovat näkyviä vain keväällä, sitten ne kuihtuvat ja häviävät melkein näkymättömiksi. Kiurunkannukset käyvät hyvin nopeasti, jopa viikoissa, läpi koko maanpäällisen elämänkiertonsa, lakastuvat kun muu kasvillisuus vasta pääsee vauhtiin. Ne jäävät juurimukulana odottamaan seuraavaa kevättä.

   Pystykiurunkannus, Corydalis solida

   Proomun jäänteet

   Nyt on sitten arvaus- tai tietoleikin paikka. Tähtihovin alapuolella rannassa on tällainen muisto menneisyydestä. Ei, hevonen se ei ole, vaikka hiukan sitä muistuttaakin. Tiedätkö? Arvaatko?

Siinä lepäilee pohjassa joku proomu, olen kuullut. Joku lukijani tietää enemmänkin tästä, milloin, kenen, miksi . . . ?

   Kanadanhanhi, Branta canadensis

   Linnuilla on silmät hiukan erilailla kuin meillä ihmisillä. Ne joutuvat hauskasti kallistamaan päänsä, kun tahtovat nähdä mitä yläpuolella tapahtuu, kuka siellä taivaalla lentääkään. Tässä hanhi uiskentelee pikkulimaskan peittämän lammen vedessä.

   Kanadanhanhi ja poikaset

   Se on paikallisesti ongelmallinen, josta on tullut meille Heinolassa melkoinen haitta uimarannoille ja puistoihin. Parhaillaan on putkahtanut näkyville jo poikasia, runsaitakin. Jyrängössä oli 9 poikasta eräällä hanhipariskunnalla!

   Kalalokki, Larus canus 

   Jyrängössä, vanhassa paikassa ison kiven päällä pienen matkan päässä rannasta hautoo kalalokki. Ties vaikka olisi sama viimekesäinen lokki, ehkä onkin. Puoliso vahtii kaiteella seisten kuin kuvapatsas hievahtamatta, eikö jalat puudu, ihmisenä miettii. Viime keväänä tuli kaksi poikasta, otin niistä kuvan 2.7. Nyt kyllä ollaan paljon aikaisemmassa.

   Lokki vahtii

   Lokin tyhjä kivi

   Tähtihovin alapuolella on hyljättynä nyt jo toista kevättä tämä lokin hautomiskivi. Kaunis paikka, ilman hautojaa, voisi tiedottaa kaikille lokeille. Miksi tämä paikka ei enää kelpaakaan?

    Suomyrtti, Myrica gale

   Meillä Heinolassa kasvaa rannoilla paljon suomyrttiä. Suomyrttiä käytettiin aikaisemmin humalan asemesta oluen mausteena. Se antoi olueen enemmän voimaa, mutta aiheutti myös pahemman krapulan ja päänsäryn. Versoja ja kuorta on käytetty parkitukseen ja lehtiä, juuria ja kukkia värjäykseen keltaisen värin saamiseksi. Suomyrtin lehtiä sekoitettiin ennen piipputupakan joukkoon lisätehoa antamaan. Välillä suomyrttiä pidettiin myrkyllisenä, mutta nykyisin sitä käytetään joissakin huippuravintoloissa antamaan makua superruoille. Kokeillaankos superruokaa!

   Rusokirsikka, Prunus sargentii

   Nyt meillä on Heinolassa mahdollisuus tulla kirsikankukkien kaupungiksi. Meille on istutettu nelisenkymmentä rusokirsikkaa. Aivan ihanaa saada Möljänpuistoon uutta ilmettä. Kyllä niitä on ihasteltukin, vielä ne kukkivat hyvin vaatimattomasti, mutta näytteen ne jo antoivat. Nyt jäämme odottelemaan, odotellaan, odotellaan . . .

Tähän odotuksen mukavaan kesätunnelmaan jäämme me, sinä ja minä. 

 A