Elokuun tunnelmia

 

   Jaloangervo, Astilbe Arendsii-Ryhmä

   Voi pojat mitä helteitä me saimmekaan heinäkuussa elää. Kuka muistaakaan montako päivää meillä helteet kestivätkään, taisi olla yli 20! Osa meistä kärsi helteistä osa ei. Se on kuitenkin varmaa, että kukaan ei palellut. Kerrankin oltiin kuin samassa veneessä, eikä kukaan keikuttanutkaan venettä. Hienoja hetkiäkin saimme kokea, ja lämmintä jatkuu vieläkin. Onhan tammikuun pakkasilla, mitä kesästä muistella. Talvella jo helteet saavat kultareunukset, kaikilla ei vielä niitä reunuksia löydy.

Niin paljon saimme keväällä vettä, että kulottuneita nurmikoitakaan ei liiemmin ennättänyt vielä ilmestyä.

Möljänpuiston uusi vesialue, pienoinen vesiputous ja nyt jo pikkuruinen suihkulähdekin tarjoaa hauskan näyn ohikulkijalle. Niitähän Möljänpuiston maisemassa riittää, hotelli Kumpelin vieraitakin käyskentelee siellä kesäisin. Kaunista järvimaisemaa siellä voi vieras ja tuttu kulkijakin nauttia. Nämä jaloangervot luovat väriä sinne, pionien jo aikaa sitten lakastuttua.

   Musta-apila, Trifolium spadiceum

   Sitten taas arvausleikki. Jyrängössä matonpesupaikan viereen on kaupunki luonut iloksemme pienen ”niityn”. Siellä kasvaa hiukan outojakin kasveja, yksi niistä on tämä erikoisen näköinen musta-apila. Moni ahkerakaan retkeilijä ei enää nykyään löydä musta-apilaa luonnosta, ei siellä törmää lehmiinkään. On hauskaa tavata se tänä kesänä omasta kaupungistamme nyt.

   Isomasmalo, Anthyllis ssp. Carpatica

   Masmalo on Heinolassa aika harvinainen kasvi, vain Hevossaaren sillan tietämillä sitä olen tavannut vuosien varrella. Mutta nyt niitä kasvaakin Jyrängössä sillä pienellä niityllä ja kasvi onkin suurempi, Isomasmalo. Sitä esiintyy Suomessa lähinnä satunnaistulokkaana, se on masmalon länsi- ja keskieurooppalainen muunnos. Saa nähdä säilyykö se Jyrängössä vielä ensi kesänä ilonamme, toivotaan.

   Karvahorsma, Epilobium hirsutum

   On kuin suurenkin lahjan saisi, kun uuden kasvin löytää. Tässä kesän yksi ihana löytöni. Attendon luona kevytväylän ja rannan välissä punaisia korkeita kasveja piti oikein pysähtyä ihmettelemään. Karvahorsmahan se on! Kannatti pysähtyä, niitähän kasvaa siellä paljon. Uutta maata oli tuotu kunnostetun kevytväylän varteen, sieltäkö tulokas oli ilmestynyt, vai oliko kaupungin siemenpussista sinne heitetty jo viime kesänä, kuka senkin tietää. Nyt iloitaan uudesta väriläikästä.

   Silmiä piti hieraista ja pysähtyä tätäkin näkyä katsomaan. Vierasvenelaiturissa olikin oudonlainen vene, toi mieleen veturin, sitähän se oikeasti muistuttikin. Veturi vesillä kesämökkinä! Onko moista keksittykään meillä Heinolassa, sopisi kehitellä muitakin vetureita vesille, suosittelen. Erottuu ainakin muista veneistä. Jäämme odottamaan ensi kesän vesivetureita.

   Suomen Neito

   Tämän vuorolaivan me kohtaamme kesäisin omassa satamassamme, harvoin kuitenkin näemme sen tästä näkökulmasta. Tältä se näyttää Sepänniemeltä päin katsottuna. Siellä se vie matkailijoita taas nauttimaan Suomen kauniista kesästä, hyvää matkaa!

   Aino

   Vanhan kaivon luona vierasvenelaiturissa viivähti kesäisellä vierailullaan Heinolassa tämä Aino. Ainolla on varmaan historiaa takanaan enemmän kuin meillä muilla, se on palvellut uskollisesti isänmaataan monta vuotta Suomen vesillä.

   Tässä komeilee museojunan veturi Dv 16, Valmetin mallia 1960-luvulta. Komea on peli. Se veti museojunaa Lahdesta Heinolaan ja taas takaisin Lahteen 2.8. Silloin oli mahdollisuus palata menneeseen muistorikkaaseen aikaan, moni halusikin verestää menneisyyden muistoja.

   Vaunuja oli hiukan erilaisia. Tässä istutaan sinisellä sametilla ryhdikkäänä kunnon selkänojallisissa istuimissa. Maisemia voi katsella avarista ikkunoista. Ikkunat olivat juuri sellaisia kuin ennen, hiukan himmeitä noesta ja savusta. Nämä vaunut taitavat olla lähinnä niitä menneiden mukavien muistojen vaunuja.

   Mutta tässä vaunussa pääsee hiukan hienompaan tunnelmaan, etten sanoisi herraskaiseen tunnelmaan. Uhkeat punaiset pehmeät samettipenkit, kuin sohvalla istuisi. Lepäämäänkin pääsee yläpuolen pehmeälle sametille. Sieltäkin voi maisemia katsella.

   Näinkin voi käydä, jos pyörä on väärään aikaan väärässä paikassa, lukkokaan ei sitä pidättele. Näppärää reipasta nuorta ei silloin pidättele mikään, jos mieleen tulee tarjota pyörälle vesileikkejä. Tämä pyörä on nostettu Hevossaaren sillanpielestä ylös, ei kuitenkaan kenenkään iloksi.

Tämän surullisen pyörän ääreen me nyt jäämme seuraamaan elokuun kuutamoita, sinä ja minäkin.

 Anneli