JOULUN JÄLKEENKIN ON ELÄMÄÄ

 

   Hyvää puhtoista Uutta Vuotta!

   Lumikko, Mustela nivalis

   Mitä tapahtuu, kun Muonamiehenpuiston maastossa vilahtaa joku valkoinen. Sitä ensin luulee nähneensä väärin, kun mitään ei näy, ja taas vilahtaa! Tällaista on lumikon kohtaaminen risukossa. Näkyy, ei näy, ja nyt näkyy, joku kurkistaa uteliaana ja livahtaa taas risujen alle. Piiloleikkiä kuin lasten kanssa, hauskaa, sitä kestää kuitenkin niin kauan, että kameraan saa edes jotain tästä pikkuruisesta vipeltäjästä ja mieleen vielä enemmän, kunnon luontokokemuksen!

   Joko olet aloittanut, laihdutuksen, ainakin ulkokuntosalin laitteiden rääkkäyksen? Jos et vielä, harkitse, tai ole harkitsematta, rääkkäät laitteita ilman harkintaa. Siitä se alkaa, paino ei putoa, mutta hyvältä se tuntuu ja itsetunto kohoaa. Leukakin nousee ylemmäs, ryhtikin kohenee, ei aina tarvitse varpaita katsellakaan.

   Mänty. Pinus sylvestris   

   Myrsky katkoi toista vuotta sitten männyistä oksia järveen ja maalle. Muonamiehenpuiston rannat saivat uuden ilmeen. Ei niitä painavina kukaan jaksanut sieltä nostaa maihin. Jokainen meistä nosteli kulkiessaan niitä pois vain poluilta. Nyt oksat ovat jo aika erilaisen näköisiä. Tämäkin oksa keräsi iloksemme jäähelmiä koristeekseen.

   Talven auringonlasku tapahtuukin aivan eri aikaan kuin kesällä. Ja sen havainnointi ei kauaa kestä, kesällä on aikaa ihailla ja nauttia. Onko talvinen auringonlasku niitä pikanautintoja? Kun käyt etsimässä kameraa ja saavut kuvaamaan, ei olekaan mitään kuvattavaa!

   Talviset rannat ovat mahtavia paikkoja nähdä vuodenaikojen vaihtelua, etenkin syksyn ja talven rajamailla. Tähänkin pieneen lahteen Muonamiehenpuistossa oli tuuli kasannut näitä pikkuisia jäälauttoja, jotka keinuivat aaltojen mukana aavistamatta, että seuraava yö oli niille kohtalokas. Ei keinuta enää, ollaan osa suurta jääkantta.

   Omenapuu, Malus sylvestris

   Tämä Muonamiehenpuiston iäkäs herra omenapuu seista jököttää vuodesta toiseen paikallaan, ei edes tuuli sitä heiluta. Iästään huolimatta se puskee uusia versoja kohtisuoraan ylös käppyräisestä rungosta joka kesä. Ai tuleeko omenoita, no muutama.

   Seittitakiainen, Arctium tomentosum

   Toisin on tässä, omenapuun lähistöllä tulee kyllä siemeniä näihin seittiohdakkeisiin ihan kiitettävästi. Niin innokkaita ne ovat tarttumaan väkäsillään housunlahkeeseen, kengän nauhoihin ja koiran turkkiin!

   Lehmus, Tilia cordata

   Nämä Muonamiehenpuiston lehmukset kantavat vielä lenninsiivillä varustettuja siemeniään pudottaen ne nyt tuulen mukana hangelle odottamaan kevättä.

   Puut elävät myös sään mukaan, vaikkei uskoisi. Tämä lehmuksen oksa on nyt korkealla, mutta kun pakkanen nousee yli kymmeneen asteeseen, oksat laskeutuvat, kulkijan on kumarruttava kulkiessaan polkua puiden alla. Uskomaton ilmiö!

   Tähän me jäämme, sinä ja minä nyt odottamaan sitä kovaa pakkasta, että näemme kuinka alas oksat laskeutuvatkaan. Hyvää uutta vuotta, talvista hyvää uutta vuotta. 

 Anneli