KEVÄT ETENEE TASAISESTI

 

   Niinhän me jo luulimme, että kohta mansikat kypsyy. No, nyt tiedämme, että kyllähän siihen vielä aikaa on, unohdettiin, missä asumme! Oli hauska muutaman päivän lämmin pyrähdys. Nyt hidastui jäiden sulaminen ja loppujen lumienkin, viileät yöt vaativat veronsa, vaikka kevät onkin ennätysaikaisessa. Varjopaikoissa on metsässä vielä lunta. Ei hätää, maltamme odottaa, aina meille keväällä malttia on löytynyt, asummehan me Pohjolan mailla. Täällä on hyvä olla tyytyväinen elämäänsä, sen todistaa taas maailmanlaajuinen tutkimustuloskin, olkaamme tyytyväisiä onnellisimmasta kansasta. On siihen aihettakin. Jostain me löydämme tämän uskon ja luottamuksen huomiseen, elämä kantaa.

   Orava, Sciurus vulgaris

   Orava päätti askarrella viimekesäisten koristemaissintähkien kanssa, sinnikkäästi se repi jyvät irti tähkästä, repi innolla vielä tyhjää tähkääkin. Jyvät ei oikein maistuneet sille, mutta olihan hauskaa askarrella niiden kanssa. No, jänikselle ne jyvät kyllä kelpaavat ja jättävät pieniä pyöreitä kiitoskirjeitä käynnistään.

   Tommolan uimarannalla näkyy jo kevään tulo. Rannalta on kaikki lumi sulanut ja aava aukeaa kauas alajuoksuun jäättömänä. Virta vie jäät mennessään. Siinä on mukava istua penkillä pyöräretkellä ja antaa ajatuksen vaellella hiljalleen. Mieleen tulee keväinen näky tässä, pienet kukat peittävät edessämme nurmikkoa kuihtuen kohta jo pois. Jospa saisin sen hetkenkin kuvattua ja nähtyä.

   Mutta kyllä täällä vielä jäitä löytyy, tähän rannan lahdelmaan on tuuli kasannut oikein kunnolla jäämurskaa, isompia ja pienempiä jäitä. Aallot niitä koko ajan heijasivat, samalla rikkoen niitä. Hauskaa oli katsoa ja kuunnella sitä jatkuvaa jäiden liikettä, olisitpa ollut mukana.

   Kanadanhanhi, Branta canadensis

   Eräs mies kertoi uimarannalla nähneensä jo kaksi kanadanhanhea. Kävipä hauskasti, siellä ne meitä odottivat palstaviljelysten luona. Tulivat selvästi kerjäämään meiltä, mutta sitten tyytyivät syömään ruohoa. Eli niitä oli joku joskus ruokkinut. Joku, jota ei häiritse niiden jätökset puistojen käytävillä.

   Mustarastas, Turdus merula

   Mikähän sai mustarastaan ilmestymään meille pihaan, kevät? Ehkä se vaan siirtyi metsästä iloksemme tiaisten ja pikkuvarpusten seuraan. Tomerasti se etsii syötävää, eikä ole kovin arka, suostuu kuvattavaksikin.

   Rauduskoivu, Betula pendula

   Tuntuu aika ihmeelliseltä, että koivu on maaliskuun lopulla tämännäköinen, näyttää aika kuolleelta. Sen sisällä virtaa jo kuitenkin elämän nestettä, aurinko lämmittää sen runkoa ja oksistoa. Se aivan selvästi suunnittelee jo silmujen pullistumista, vaikka me emme sitä huomaakaan, vielä.

   Jää on mielenkiintoinen elementti. Sillä on monia muotoja. Nyt etenkin sen monimuotoinen muuntautumiskyky pistää silmään. Juuri tällä rannalla, juuri nyt on jää muuttanut muotonsa tällaiseksi, epäluotettavaksi. Kuka uskaltaisikaan astua tällä jäälle. Olemme suomalaisina eräänlaisia jäänlukijoita. Harvoin meille käy, että emme tunnista jään epäluotettavuutta, no joka kevät niinkin käy, mutta onneksi harvoin.

   Soukankärki

   Tämä maisema hurmaa, ja hurman syynä saattaa ollakin jää. Siinä on pienempiä kuvioita lähellä rantaa ja kuviot ovat selvästi kookkaampia kauempana. Suurten jääkuvioiden välissä näkyy tummempia alueita, jotka ympyröivät noita suuria jääkuvioita. Kaikilla näillä kuvioilla on nimi, mutta minä en niitä tiedä. Hienoa näitä on katsella, vaikkei kaikkea tiedäkään.

   Italiantalventähti, Eranthis hyemalis

   Kauan sain kurkkia naapurin Eijan pihalle aidan yli. Tiesin, että siellä heräävät kohta pienet keltaisena loistavat italialaiset. Tänä keväänä ne eivät heränneetkään vakipaikassaan pensasaidan juurella vaan pionien kaverina. Pensasaidan juurella viipyili lumi liian pitkään, että pionien kaverina ne kirivät voittoon.

   Leskenlehti, Tussilago farfara

   Tätä kevään ensimmäistä airutta odotin ja kurkin aurinkoisia rinteitä siellä ja täällä. Mutta se olikin päättänyt yllättää minut oikein kunnolla. Ei tarvinnut tänä keväänä aurinkoista rinnettä, ei nyt. Vain lehtien peittämä niittymäinen alue Jyrängössä matonpesupaikan vieressä riitti. Mitä sitä nyt joka kevät mitään erikoista paikkaa . . .

   Harmaalokki, Larus argentatus

   Joka kevät on Heinolassa varma kevään merkki, harmaalokki. Voiko se olla aina sama yksilö, joka ensimmäisenä tänne saapuu? Saapumispäivät vain hieman vaihtelevat, ehkä tuulista johtuen. Aina se tulee yksin, aina se asettuu laiturien lähelle. Nyt on kalalokkiakin jo saapunut, muutama kiljui ja kierteli pääni päällä juuri nyt.

Näiden valkeiden upeasti kaartelevien lintujen seuraan nyt jäämme sinä ja minä seuraamme saammeko Suomeen takatalven vai lämpöaallon, molemmat ovat nyt mahdollisia.

Hyvää odottelua, lämpimin kevätterveisin 

Anneli