KEVÄÄN HURMAA

 

   Harmaalokki, Larus argentatus

   On sitä kevään hurmaa muillakin kuin minulla. Harmaalokkien kevätriemu taitaa ylittää omani, ettei vaan ylittäisi lukijanikin keväthurman! On suoranainen onni, että sattuu tällaisenkin näkemään ja vielä kamerakin on käden ulottuvilla, joskus käy hyvä tuuri.

   Kevät etenee poukkoillen, välillä on yöpakkasia, välillä ei, tätä on huhtikuun sää parhaimmillaan, sehän on kuin naisen mieli, sanotaan, tai miehethän sen sanonnan takana taitavat olla. Olkoot vaan, ei haittaa.

   Kyhmyjoutsen, Cygnus olor

   Näin pehmeä on kyhmyjoutsenen oma tyyny. Siihen voi haudata unisen pään kuin pehmeän kehdon suojaan. Ja tämä tyynyt on vieläpä lämmin. Lintuhoitolan aitauksessa tämä lepäilijä piti tarkasti silmällä, siis toisella silmällä ympäristöään. Olikohan toinen silmä kiinni vai auki siellä höyhenien uumenissa? Ken tietää, sillä on enemmän tietoa kuin minulla.

   Suruvaippa, Nymphalis antiopa

   Kevään ensimmäisiä perhosia ovat suruvaippa ja sitruunaperhonen. Sitruunaperhonen on kovin levoton, suruvaippa saattaa asettua paikalleen viime kesään kuivuneiden lehtien päälle niin kuin tässäkin ja sen saa vangittua kameraan. Talvehtinut suruvaippa lentelee huhtikuusta kesäkuun alkuun ja uusi sukupolvi sitten elokuun alkupuolelta syyskuuhun.

   Näsiä, Daphne mezereum

   Kevään ensimmäinen kukkiva pensas taitaa olla näsiä, no onhan pähkinäpensaskin aikainen kukkija. Näsiöitä on harvakseltaan Heinolan metsissä. Sitten vielä joku mokoma katkoo näsiän harvoja oksia kukiksi kotiin, tietämättä mikä pensas se on, tietämättä myrkyllisyydestäkään. Se on rauhoitettu kuitenkin vain Ahvenamaalla.

   Krookus eli kevätsahrami, Crocus vernus

   Paimenkallion alapuolella Heinolassa on suuri sipulikukkien alue. Siellä ei vielä kuki kuin muutama krookus eli kevätsahrami, sinisiä ja valkoisia. Tosin valkoisen sahramin vieressä jo narsissin nuput tunkevat komeasti kohti aurinkoa, se lupaa kukkia, kunhan yöpakkaset päättyvät.

   Rusakko, Lepus europaeus

   Rusakot siirtyvät metsästä nurmikoille, ne löytävät nurmikoilta jo selvästi enemmän syötävää kuin metsästä. Eikä sitä häiritse, että talviturkki ei ole vielä muuttunut kauniisti kesäturkiksi, turkki kuin turkki se ajattelee.

   Orava, Sciurus vulgaris

   Tällä veitikalla talviturkin ja kesäturkin raja on hauska. Arvelen, että sillä on talviturkin lämpimät ”housut” estämässä vilustumista. Me naisethan herkästi vilustumme, kun istumme kylmällä kivellä ja saamme v-tulehduksen. Oravakin tietää sen, nyt voi istahtaa kivelle tarkkailemaan maailman menoa. Ja nyt juuri se onkin hurjan mielenkiintoista, se meno.

    Joku ihana käsityöihminen on virkannut ilontuojan ja kiinnittänyt sen Möljänpuiston rantakoivuun, niitä on jopa kaksin kappalein, toinen kuntopuiston lähellä koivussa. Juuri nyt me kaikki tarvitsemme näitä ilontuojia arkeamme piristämään ja häivyttämään maailman epävarmuutta.

   Voiko tämän ylevämpää ja ryhtiä kohottavampaa ollakaan kuin oma siniristilippumme!

   Suomen kielen päivän kunniaksi se liehui jokaisessa Suomen lipputangossa 9.4.

   Tämän rakkaan lippumme hulmuavaan tunnelmaan jäämme me kaikki, sinä ja minäkin, ihanaa kevään aikaa seuraamaan, hyvää kevättä! 

Anneli