KEVÄÄN VAUHDISSA PÄÄSIÄISEEN

 

   Hyvää pääsiäisviikkoa toivottaa tämä Unkarin tipu, joka oli ripustettu pienen Balatongyörökin kylän puunoksaan keväällä 2019. Teimme silloin viimeisen Unkarin pyöräilyretkemme kevättä vastaanottamaan. Niin, meillä luterilaisilla on pääsiäisen jälkeinen viikko se Pääsiäisviikko, ennen pääsiäistä on Hiljainen viikko. Ei nämä oikein tahdo järjestyksessä pysyä, kun yleensä me mielletään pääsiäisviikoksi ennen pääsiäistä oleva viikko.

   Kevät on etuajassa, aika monesta asiasta sen huomaa, jäät ohenevat, haurastuvat ja sula vesi saa enemmän tilaa. Heinola on siitä hauska kaupunki, että kaupungin läpi virtaava Kymijoki virtaa vapaana vesiväylänä, mutta ylempänä ei virtausta ole, joten järvenselät ja lahdet ovat kuin eri vesistöä.

   Järviruoko, Phragmites australis

   Jyrängön rantamilla on kauniina säilynyt viimekesäinen järviruoko, se värittää rantoja sinisenä hohtavan jään reunoilla. Jää muuttuu juuri ennen sulamistaan sinisen eri sävyihin. Sen pintakin saa silloin eri muotoja, mielenkiintoista tätä on seurata.

   Kevättä on varmaan odotettu jo tänne urheilukentän maisemiin. Meillä on Heinolassa urheilukenttä harjulla, mutta metsä varjostaa juoksuradan reunaa, joka odottaa lumen sulamista keskikenttää pidempään. Olemme me suomalaiset tottuneet odottamaan ihan tyynesti lumen sulamista, aina.

   Tämä on minun lempimaisemani, aseman harjulla istuessa se elää vuodenaikojen mukaan. Aina se on kuin Heinolan käyntikortti. Onneksi tähän alas ei toteutettu jotain lasten urheilujuttua, taisi olla skeittikenttä, sille löytyikin parempi paikka urheilukentän luota.

   Talven huomaa ainakin tästä, sillä Järvipelastajien vene odottaa vielä talviteloillaan. Sen aika päästä hommiin koittaa aivan kohta, vielä on kuitenkin jäitä. Niitä riittää, vaikka kaupungin halki virtaavan Kymijoen laineet liplattavatkin valtoimenaan.

   Toisin on rautatieliikenne, se toimii joka vuodenaikoina. Tosin Heinolassa se rajoittuu vain tavaroiden kuljetuksiin pääasiassa puuteollisuudelle ja teollisuudelta taas jonnekin maailmalle. Tässä tavarajuna on pysähtynyt ennen sillalle ajoa, taitaa olla kyseessä joku toimenpide, jota me emme ymmärrä, vai ymmärrätkö sinä, miksi juna seisoo sillalla, ennen siltaa tai sillan jälkeen, siltä se ymmärtämättömästä näyttää.

   Telkkä, Bucephala clangula

   Telkän varpaat ei palele, ne uiskentelivat tyynenä jäähän auenneessa sulassa Jyrängössä. Olikohan pariskunnalla hiukan eri näkemyksiä kevään saapumisesta. Ne uiskentelivat niemen eri puolilla, näkemättä toisiaan, niiden välissä oli metsäinen niemi. Ehkä ne loppujen lopuksi liittyivät kuitenkin yhteen kertoen päivän kulusta ja tuijottavista ihmisistä kameroidensa kanssa.

   Sinivuokko, Hepatica nobilis

   Heinolassa on paikkoja, joissa voi melko varmasti kohdata kevään ensimmäisen sinivuokon. Niin kävi nytkin, se paikka on Tommolassa eteläinen rinne kohoaa ylös rannasta. Jonkun ajan kuluttua koko rinne on täynnä sinivuokkoja. Silloin joku poimii niitä ja joku toinen paheksuu sitä. Tällaisia me olemme, mielipiteitä molemmilla.

   Lumikello, Galanthus nivalis

   Ensimmäisten lumikellojen varma löytöpaikka on ystävän talon seinustalla Jyrängössä. Miksi ne putkahtavat ylös maasta melkein heti, kun lumi on sulanut niiden päältä. Voiko olla jotain lämpövuotoa juuri siinä paikassa sokkelin vieressä. Mene ja tiedä, varma paikka on aina hauska juttu.

   Jyrängössä on tämä kaunis jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden suosittu silta. En yhtään ihmettele, mielellään sitä käytän itsekin aina kun niillä seuduilla liikun. Se on hauska, kun se elää ja liikkuu ja vielä kolahteleekin, ainakin pyöräilijän etenemisen mukaan. Lapsellisen iloisena sen aina ylittää.

   Tälle sillalle mekin nyt jäämme odottamaan loppujen jäiden sulamista ja tarkkaillen niitä telkkiäkin, sinä ja minäkin. Hyvää kevättä! 

 Anneli