Hidasteleva kevät

 

Ei tämä ole kenellekään meille ollut helppoa aikaa, kuka mitenkin on kokenut Ukrainan sodan. Meillä on jokaisella oma tapamme käsitellä sitä. Sekin on sodan käsittelemistä, jos sitä ei uskalla päästää edes tietoisuuteen.

Mutta meillä on myös lupa elää omaa elämäämme ja etsiä hyviä ja kauniita asioita elämässämme. Silloin esiin nousee kiitollisuus, ei ollenkaan hassumpi juttu. Sen avulla me jaksamme jatkaa elämäämme on olla läheisillemme ihmisiä.

Elämä meidän pienessä kaupungissamme näyttää soljuvan päällisin puolin hyvää ja turvallista rataansa päivästä päivään.

Ei ihan vielä lähdetä risteilemään sisävesille, vielä kestää jonkun aikaa odotella .

 . .

Täällä pääsee puutavarajunat liikkumaan ja ovat päässeet koko talven, siis raideliikenne pelaa. Puuta tulee ja puuta menee, ehkä hiukan jalostetumpana kuitenkin menee maailmalle.

Hei. tätä meteliä ja tätä näkymää olemme tänä talvena nähneet ja kuulleet. Tätä ei kukaan taida ikävöidä kun lumi sulaa. Anteeksi vaan te lumimiehet, olette todella ahkeroineet iloksemme, kiitos teille!

Kyllä alkaa rannan kulkuväyläkin jo rähjääntyä. Ensin se oli hirveän liukas, nyt hirveän märkä, siis tältä se Suomen talvi täydellisemmillään on kun kevät koittaa. Kyllä me jaksamme kulkea kaikenlaisilla keleillä.

Näin se kevät hiipii pikkuhiljaa kivenkin kimppuun. Ensin sulaa lumi kuin salaa auringonpuolelta, tarjoaa istumispaikan. Vaikea on uskoa todeksi, että kivi on lämmin, vaikka toisella puolella on vielä lunta, usko pois!

Tämä urheilulaji on kotikaupunkimme viimeisin villitys. Nyt on alkanut kuulua jo soraääniäkin luonnon tuhoutumisesta harjumaisemassa. Vaikea on aina ymmärtää, kun joku laji kasvaa luonnon kustannuksella. Ehkä tämäkin on ohimenevä innostus, aika näyttää.

Hyvää kevättä teille kaikille, toivottelee tämä Lintuhoitolan utelias papukaija, sen toivotukseen on helppo ja hauska yhtyä!

Anneli