Sateita ja aurinkoa

 

Kauan kaivattiin Heinolassakin sateita, niitä saatiin, tietenkin jo kohta kaivattiin poutaa. Sellaisia me olemme, olemme aina olleet. Jos joku uskoo, että se muuttuu, erehtyy.


Ruusumalva, Malva alcea

Opin neuvokkaasti suojaamaan kukkia sateelta, aurinkovarjolla, tuolien alle . . . se kannatti. Eivät onneksi kaikki kukat niin piitanneetkaan sateesta.


Aurinkoinen kesä palasi takaisin. Kesä on kulkenut samaa tuttua kaavaa, luonto on antanut parastaan. Olemme saaneet takaisin sen ihanan kesän, josta talvella unelmoimme. On hienoa elää unelmaansa todeksi, se saa aikaan kiitollisen olon.


Hevossaaresta johtaa lyhyt silta Vasikkasaareen. Vasikkasaari on kuin toinen maailma, sitä hallitsee siirtolapuutarhan vehreä maailma. Siellä hyppäävät kottikärrytkin kukkineen katolle! Vasikkasaaren upeita kukkia ovat Tuovin pihan salkoruusu ja perunkoiso.


Salkoruusu, Alcea rosea


Perunkoiso, Nicandra physaloides


Suruvaippa, Nymphalis antiopa

Perhosia olemme innostuneet etsimään ja löytämään yhä lisää. Emme kuitenkaan osaa sanoa, onko niitä enemmän vai vähemmän kuin viime kesänä. Ehkä vähemmän, se on niin sattumanvaraista, onko juuri oikealla hetkellä oikeassa paikassa. Aina se on riemun paikka kun kaikki osuu nappiin.


Rusakko, Lepus europaeus

Joku osaa ottaa kesästä ja helteestä kaiken irti, juuri oikealla tavalla. Ei mikään häiritse, ei mitään jää tekemättä, ei mikään tekemätön homma stressaa.


Aavistus kesän aikataulusta vilahtaa vastaan silloin tällöin. Tämä ruispelto Isiäisten kylässä vartoo tyynesti leikkuupuimuria. En osaa arvioida, kauanko se saa vielä odottaa. Riippuu säästä, ennenkaikkea.


Toinen havahduttava näky kesän kulusta on tässä. Linnuista ei meinaa huomata heti, kumpi onkaan poikanen ja kumpi emo. Nämäkin västäräkit ovat pikapuoliin valmiina lennähtämään lämpimämmille maisemille. Kiirettä ei vielä ole, niiden muutto venyy jopa lokakuulle. Västäräkeillä ei vielä ole kiirettä, niinkuin naurulokeilla, ne ovat jo lähteneet, vaikka muuttavat lyhyemmän matkan.


Elokuun merkkitapaus on Heinolan Kalamarkkinat. Pienen kaupunkimme kadunvarret oli täynnä autoja. Kaikkien askeleet veivät satamaan. Sääkin suosi kauppiaita ja asiakkaita, joita näkyi tulevan yhä lisää. Pitihän meidänkin piipahtaa lohikeitolle, sille perinteiselle.

Tänne järvikalan äärelle jäämme Heinolan kauniiseen järvimaisemaan, sinä ja minä. Hyvää elokuun jatkoa! 

 Anneli


Kommentit

  1. Jael15. elokuuta 2023 klo 0.28

    Ihana Suomen kesä🇫🇮💙Voi kun täälläkin sataisi nyt eikä olisi kamalan pitkää sadetaukoa.Ihanat kuvat taas💚Kiitos,kaunista elokuun jatkoa teillekin

    VastaaPoista
  2. Suomalainen kotimaassa24. elokuuta 2023 klo 7.53

    Kiitos Jael! Kyllä tämä lämpö paremmin suomalaiselle sopiikin. Joskus me purnaamme kylmää, tuulta ja räntää, mutta hyvä näin. Hyvää elokuuta sinulle ja mukavia kohtaamisia!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOSSUKOITA JA KUKKOJA HEINOLAN TORILLA

Kuva
Heinolan torilla pakkasessa, talvitavaroita, niin pitääkin, kuka nyt orvokin taimia ostaisikaan tai rantasandaaleita. Ihania ovat nämä tossukat, ne eivät ole huopatossuja, voisiko niitä sanoa tossukkaiksi? Nehän ovat kuin koruja, tekisi mieli ostaa, vaikkei tarvitsekaan. Milloin olet viimeksi syönyt kalakukkoa? Jos vastaan itse ensin, en muista. Näinkö meille käy, me hylkäämme jotain sellaista, jota meidän lapsemme eivät edes tunnista, saati lastenlapset, voi meitä. Torilla oli puolen kilon lanttukukkoja ja ahvenkukkoja. Tätä kirjoittaessani päätän ostaa seuraavalla kerralla ahvenkukon, ainakin harkitsen. Erilaisia päähineitä tuntui olevan jokaiseen makuun, nämä tupsupipotkin olivat niin houkuttelevan näköisiä. Tarvitsenko itse? Aina me tarvitsemme käden jatketta. Mikä olisikaan parempi kuin kunnon vanhanajan kori, ei mikään muoviherpake. Siis ostoksille Heinolan torille! Talventörröttäjien siemenet ovat monien Suomessa talvehtivien lintujen tärkeää ravintoa. Ne ovat esime...
Lue lisää

UNELMIEN HEINOLAA

Kuva
  Jokainen me toivomme elävämme unelmiamme todeksi, minäkin. Heinolan kaupunkifestivaalin nimenä ”Unelmien Heinola” taitaa koskettaa aika monia, myös niitä, jotka eivät ole festivaalikansaa. Käytiin mekin vilkuilemassa hulinaviikonloppuna kesäisen Maaherranpuiston tunnelmia. Ei yksin Maaherranpuisto ollut tapahtumien paikkana, mutta yksi näkyvimmistä. Yksi suosituimmista taisi olla yhteinen ruokailu puiston koivujen siimeksessä ”Saman taivaan alla”. Oli hopeisia kristallikynttilänjalkoja, kuohuviiniä, paljon muutakin, jokainen oli valinnut omalle lompakolleen sopivan tavan olla mukana. Yhteinen syöminen saman taivaan alla oli tärkein asia. Eipä ollut pakko kantaa omaa ruokaakaan mukanaan. Monenlaista oli tarjolla katuruokakaduksi muodostuneella puiston käytävällä, asiakkaita tuntui riittävän tungokseen asti. Tämä ohjelmalava oli käytössä koko viikonlopun. Lauantaina se alkoi katuruokafestareilla ja päättyi sunnuntaina konserttiin ”Heinolassa jyrää”. Unelmien Heinolaan ku...
Lue lisää

Kesä huumaa

Kuva
  Kuka muistaa enää sitä kesän odotusta, ei muistella turhia, älä sinäkään. Turhissa muisteloissa aika vierähtää hukkaan. Ei hukata aikaa, meillähän on vain se aika, mikä meille on annettu. Nyt on kesän aikaa, eletään tätä nyt avoimin silmin ja korvin. Hikoillaan kun siltä tuntuu, nyt on tuntunut usein juuri siltä. Unelmoimme talvella näystä, jolloin voisimme silmiä siristäen katsella koivun oksiston läpi aurinkoa, nyt sen saimme, katsokaamme, iloitkaamme. Tuomi, Prunus padus Kun tuomen tuoksu tulvahtaa nenään, silloin vuosikymmenten tuoksumuistot heräävät salamannopeasti henkiin. Niin tuttu on tuomen tuoksu, että sitä ei vahingossakaan sotke muuhun tuoksuun. Mihin sen voisikaan sekoittaa! Keisarinpikarililja, Fritillaria imperialis Naapurin Marjatan pihaa on pidettävä silmällä. Ai miksi? Siksi etten nukkuisi hienon näyn ohi. Keisarinpikarinlilja ei aikaile kukkiensa kanssa, ne kukkivat ja sitten ne eivät kuki, kaikki on ohi. Eräänä keväänä nukuin onneni ohi, nyt olin valpp...
Lue lisää