Sateita ja aurinkoa

 

Kauan kaivattiin Heinolassakin sateita, niitä saatiin, tietenkin jo kohta kaivattiin poutaa. Sellaisia me olemme, olemme aina olleet. Jos joku uskoo, että se muuttuu, erehtyy.

Ruusumalva, Malva alcea

Opin neuvokkaasti suojaamaan kukkia sateelta, aurinkovarjolla, tuolien alle . . . se kannatti. Eivät onneksi kaikki kukat niin piitanneetkaan sateesta.

Aurinkoinen kesä palasi takaisin. Kesä on kulkenut samaa tuttua kaavaa, luonto on antanut parastaan. Olemme saaneet takaisin sen ihanan kesän, josta talvella unelmoimme. On hienoa elää unelmaansa todeksi, se saa aikaan kiitollisen olon.

Hevossaaresta johtaa lyhyt silta Vasikkasaareen. Vasikkasaari on kuin toinen maailma, sitä hallitsee siirtolapuutarhan vehreä maailma. Siellä hyppäävät kottikärrytkin kukkineen katolle! Vasikkasaaren upeita kukkia ovat Tuovin pihan salkoruusu ja perunkoiso.

Salkoruusu, Alcea rosea

Perunkoiso, Nicandra physaloides

Suruvaippa, Nymphalis antiopa

Perhosia olemme innostuneet etsimään ja löytämään yhä lisää. Emme kuitenkaan osaa sanoa, onko niitä enemmän vai vähemmän kuin viime kesänä. Ehkä vähemmän, se on niin sattumanvaraista, onko juuri oikealla hetkellä oikeassa paikassa. Aina se on riemun paikka kun kaikki osuu nappiin.

Rusakko, Lepus europaeus

Joku osaa ottaa kesästä ja helteestä kaiken irti, juuri oikealla tavalla. Ei mikään häiritse, ei mitään jää tekemättä, ei mikään tekemätön homma stressaa.

Aavistus kesän aikataulusta vilahtaa vastaan silloin tällöin. Tämä ruispelto Isiäisten kylässä vartoo tyynesti leikkuupuimuria. En osaa arvioida, kauanko se saa vielä odottaa. Riippuu säästä, ennenkaikkea.

Toinen havahduttava näky kesän kulusta on tässä. Linnuista ei meinaa huomata heti, kumpi onkaan poikanen ja kumpi emo. Nämäkin västäräkit ovat pikapuoliin valmiina lennähtämään lämpimämmille maisemille. Kiirettä ei vielä ole, niiden muutto venyy jopa lokakuulle. Västäräkeillä ei vielä ole kiirettä, niinkuin naurulokeilla, ne ovat jo lähteneet, vaikka muuttavat lyhyemmän matkan.

Elokuun merkkitapaus on Heinolan Kalamarkkinat. Pienen kaupunkimme kadunvarret oli täynnä autoja. Kaikkien askeleet veivät satamaan. Sääkin suosi kauppiaita ja asiakkaita, joita näkyi tulevan yhä lisää. Pitihän meidänkin piipahtaa lohikeitolle, sille perinteiselle.

Tänne järvikalan äärelle jäämme Heinolan kauniiseen järvimaisemaan, sinä ja minä. Hyvää elokuun jatkoa! 

 Anneli