HEINÄKUUN HELTEITÄ

 

   Niitä heinäkuun helteitä ei vielä ole oikein ollut kuin ensimmäisenä päivänä. Se kyllä antoi ymmärtää, että tällaistakin heinäkuu voi olla. No, oikeastaan hyvä, en ole helteiden ystävä, joten aika tyytyväinen saan olla. Kesä on kauneimmillaan, Heinolan hieno kesä. Laivakin on aloittanut kulkunsa, siitä ainakin tietää, että kesä on saapunut. Kaupunki viettää juhlavuottaan, 250 vuotta. Täällä on pestykin kasvoja, on kauniita kesäkukkia puistoissa, hulevesilammikoita on laitettu kauniiksi, Maaherranpuistokin sai kasvojenkohotusta, käytävät on uusittu ja paljon muutakin on kohennettu. Ensi vuoden varoja on varmaan laitettu palamaan, mutta ensi vuonnahan ei olekaan juhlavuosi, niin se menee, mutta annetaan nyt vaan mennä, nyt juhlitaan!

   Näkyy jo muitakin laivoja vierasvenelaitureissa. Ja kun mukavasti sattuu, ajaa sillalla junakin samaan aikaan, ja kuvaajakin on samaan aikaan paikalla, nappiajoitus. On hienoa, kun vanhat työpäivänsä loppuun tehneet laivat ovat saaneet uuden elämän huvivenekäytössä. Aina tuntuu mukavalta nähdä kunnostettu työmyyrä uudessa roolissa.

   Laivaliikennekin pyörähti käyntiin, Suomen Neito tuo väkeä kesäiseen Heinolaan. Kolme kertaa viikossa Lahdesta lähtevä laiva kulkee kahden kanavan läpi mennen tullen. Kesäteatteriin pääsee näin matkaa tehden kesäisen luonnon halki. Ei yhtään hassumpi tapa vierailla kesäkaupungissa. Tyyrpuurissa istuvat asiakkaat saavat seurata laivalla saapuvia ja lähtijöille vilkutella ”hyvää matkaa!”

   Onhan tämäkin muisto menneestä, jo kauan sitten laivojen keulaan laitettiin onnea tuomaan erinäisiä veistoksia, eikä vähiten neitoja, merenneitoja merikarhujen iloksi. Tässä Mari-laivan keulaa koristaa vähäpukeinen näyttävä keulakoriste, joka kääntää päitä, missä se rantautuukaan.

   Kurtturuusu, Rosa rugosa

   Kesään kuuluu lainsuojattomien huomioiminen, joko hävittämisen innolla tai kauneutta ihaillen. Molempiin joukkoihin riittää joukkoa, kun kuvasin tätä Cittarin luona, pysähtyi nainen kohdalleni ja sanoi, ”ei ihmiset halua tätä hävittää, on se niin kaunis ja tuoksuu niin hyvältä”. Mitäs siihen olisi ollut lisättävää.

   Karhunköynnös, Convolvulus sepium

   Vakiintunut haitallinen vieraslaji on tämäkin, karhunköynnös, se on kaunis, mutta kova valloittamaan tilaa itselleen. Se saattaa kasvaa kesän aikana jopa neljä metriä kiipeilleen naapureidensa oksia myöten korkeallekin. Se ei anna sovinnolla tilaa hennoimmille naapureilleen, joten niiden kasvutila supistuu tämän naapurustossa.

   Karvahorsma, Epilobium hirsutum

   Karvahorsma on minulle Heinolan kasvistossa uusi tuttavuus. Viime kesänä se ilmestyi Sepänniemeen luodun uuden kevytväylän viereen. Siihen oli ehkä syksyllä tuotu uutta maata ja keväällä siihen alkoi nousta uutta sekalaista kasvustoa joukossa karvahorsmaa. Sen kukat herättivät kiinnostusta, pyöräretkellä piti pysähtyä katsomaan uutta tulokasta. Kaunis se on, antoi nytkin odottaa kukkimistaan, ensin piti kasvattaa kunnolla korkeutta. Juuri nyt se alkoi kukkia, jos ei kovin kuivaa tule, niin kukkimisaikaa vielä riittää.

   Puutarhamansikka, Fragaria × ananassa

   Kautta aikain olemme rakastaneet mansikoita, ensin meillä ei ollut kuin metsämansikoita, kukaan meistä ei taida muistaakaan, milloin alkoi suurten mansikoiden aikakausi. Nyt sekin kuuluu siihen ilmiöön, että haluamme mansikoita vuoden ympäri, ja me saamme niitä. Mutta kesäisiä mansikoita ei voita mikään, oman maan kesäisiä mansikoita, niitä meillä on jokaisella jo pakkasessakin. Mansikkakesää aina odotetaan.

   Ruohosipuli, Allium schoenoprasum, Kotilo, Gastropoda

Kuvaaja kokee joskus yllätyksen, kun luuli kuvaavansa ruohosipulin kukkaa, tulikin kotilo ja muurahainen kyytiin mukaan. Hauskat yllätykset ovat aina toivottuja ja saavat nousemaan hyvänmielen hymyn kiitokseksi kotilolle ja muurahaiselle.

   Piippopaksupää, Ochlodes sylvanus

   Metsä on tähän aikaan täynnä hauskoja lentäjiä, yksi niistä on tämä piippopaksupää. Sen tapaa, jos hyvä onni käy, aina samoilla paikoilla Hevossaaressa. Pieni se on, saattaa jäädä huomaamattakin jonain vuonna, nyt huomasin sen onneksi, oli kuin vanhan ystävän olisi tavannut. Tämä on koiras, sillä on tuo tumma juova keskellä etusiipeä.

Tähän on meidänkin hyvä jäädä piippopaksupään seuraan, sinun ja minun, hyvää kesää, sitä kannattaa nyt juuri seurata avoimin silmin, näet paljon mielenkiintoista. 

Anneli