JUHLAVUOSI JATKUU, JATKUU . . .

 

   Heinola 250 vuotta

   Heinolassa sadekausi käytiin sinnikkäästi loppuun ja kesäkauteen astuimme ihan tyytyväisinä. Saimme kaiken luonnossa rehottamaan, kotipihan keittiöpuutarhan kastelultakin vältyttiin monta päivää. Ylitarjonnan ongelmaa syntyi ainakin minun keittiöpuutarhassani, onneksi on naapureita, joilla ei ole keittiöpuutarhaa. Heinäkuisiin kesäpäiviin paluu tuntuikin mukavalta. En varmaan ollut ainoa, joka näin koki, ainakin lomalaiset taputtivat käsiään riemulla. Tosin viime päivien sää mietityttää, ainakin lomalaisia.


   Heinolan Residenssillä on juhlavuosi. Siihen on kaupunki valmistautunut kohentamalla, kaunistamalla ja uudistamalla, monin tavoin tähän onkin satsattu. Kunpa me huomaisimme kaikki nämä jutut, jotka kaupunkiamme tänä vuonna somistavat.

   Heinolan residenssi, eli Kymenkartanon läänin hallinnollinen keskus perustettiin Kustaa III:n käskystä 250 vuotta sitten vuonna 1776. Eipä sitä joka päivä ajattelekaan.



   Lääninkivalteri Aschanin talon kesänäyttelyn aiheena onkin juhlavuoteen liittyvä ”Heinolan residenssi 250 vuotta” ja herkullinen kuva menneisyyden tarjoilusta. Tämä tarjoilu ei taida tänä päivänä riittää meille moninaisiin tuontiherkkuihinkin tykästyneille.


   Sataman keltaisilla istumiseen tarkoitetuilla korokkeilla näkee usein ihmisiä mietiskelemässä elämänmenoa ja katselemassa vesiliikennettä. Ajatustenvaihtoon paikka soveltuukin mainiosti, kokeile vaikka. Me tarvitsemme myös tällaisia miettimiseen soveltuvia paikkoja, ilman palvelua ja tarjouksia.


   Ojakadun hulevesiallas on saanut kauniin asun, sen ympärillä kiertää päivänkakkaroiden ja keltaraunikkien kasvusto ja reunalle on asennettu ruskea siemeniä sisältävä hajoava verkko, joka paljastaa meille kohta, mitä kaikkea sieltä kasvaakaan vielä aluetta somistamaan. Sen keskellä kiemurtelevassa vedessä ovat saaneet varttua myös tavin poikaset, västäräkin näkee siellä päivittäin pomppimassa.


   Tähän näkymään usein matkailijakin pysähtyy, tietämättä, että molemmat kuuluvat ainakin tänä kesänä menneisyyteen. Vesitorni on myyty ja Casinokin on kiinni, oli jo viime kesänäkin. Etkö sinä lukijani voisi ostaa sen, meillä olisi taas Casino, kunnon Rantakasino! Mietipä sitä, paikka on upea, etten sanoisi ylväs!


   Räkättirastas, Turdus pilaris

   Rastaskin Tommolan rantamaisemissa on asettunut poseeraamaan palstaviljelyn maisemaan. Sekin haluaa onnitella upeaa kotikaupunkiaan juhlavuoden merkeissä. Harvoin tarjoutuukaan tällaista mahdollisuutta rastaalle osallistua onnittelijoiden joukkoon.


   Telkkä, Bucephala clangula

   Telkkänaaras Kirkkolammella naurulokkien seurassa tuulettaa kunnolla juhlivan kotikaupunkinsa vesillä. Se on saanut pesintähommansa loppusuoralle, on aika yhtyä juhlivaan joukkoon.


   Ruusuruoho, Knautia arvensis, Kimalaiskuoriainen, Trichius fasciatus

   Aseman liepeillä harjun rinteen kukkapaljoudessa on hyvä paikka Kimalaiskuoriaisilla kokoontua ruusuruohon kukkien äärelle tekemään juuri sitä, mitä niiden kesään kuuluukin. Nauttimaan kesästä ja ruusuruohon tarjoilupöydän antimista.


   Keisarinviitta, uros, Argynnis paphia

   Perhosia on yhä niukemmin, monet syyt vaikuttavat siihen, yksi syy Heinolassa pistää pyöräilijän silmään. Teiden vierustat niitetään liian aikaisin, kukkivat kasvit häviää, siinä ei enää näy perhosia eikä mehiläisiä. Yhä suurempi on ilo, kun perhosen kohtaa, on kuin lahjan saisi. Tähän keisarinviitan seuraan karhunputken kukalle on meidänkin hauska jäädä juhlimaan kotikaupunkimme juhlavuotta, sinä ja minäkin.

Anneli 

                                                        



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Matkalla syyskuun maisemiin

Kuva
      Lumme, Nymphaea alba    Saimmekin elokuun lopun ja syyskuun alun, joka kiinnosti ja innosti kovin meitä tallaajia. Elokuun loppu, sadetta ja viileyttä, syyskuun alku aurinkoa. Säät antoivat nauttia elokuussa ja yllättää, kaikkea mahdollista. Ilmastonmuutos on tehnyt meistä kovin kiinnostuneita säästä, ihan omaan päivittäiseen elämäämme liittyen. Selvästi huomaa tällaisen muutoksen keskusteluissa ja mediassa nykyään. Seuraaminen luonnon kulussa on mielenkiintoista ja antoisaa, etenkin kun asumme Heinolassa. Meillä on järvi- ja lampimaisemia kulkijoiden iloksi. Elokuun lopulla ja syyskuun alussa voi bongata näitä vesien kaunottaria, lumpeita. Lumme on  Etelä-Savon maakuntakukka,  ei hassumpi kukka olekaan. Ei  olekaan  mikään vaatimattomuuden ylistys.     Kaura, Avena sativa    Heinolan katujen varsilla ei viljapeltoja näe, mutta jos suuntaan pyöräretken Isiäisen lintutornille, jopa näkyy viljapeltoja. Tässä hyvi...
Lue lisää

Elokuun mukavia yllätyksiä

Kuva
      Auringonkukka, Helianthus annuus    Voisiko elokuun yllätykseksi sanoa, että helle loppui niin äkkiä kuin Jaakko olisi juuri heittänyt kylmän kiven ilmaan! Heinäkuun kunnon helteet saivat luonnon kiirehtimään, kasvit kukkimaan nopeasti, heinän kasvamaan korkeuksiin niin että polutkin meinasivat aivan umpeutua. Aika hyvin ihminen kuitenkin sopeutuu sään äkkinäisiinkin muutoksiin, löytyy pitkää hihaa ja lahjetta, elämä saa taas uusia muotoja.  Auringonkukat kukkivat ja luovat valoa ympärilleen ja ihmisten sydämiin, on sitten lämmin tai viileä päivä.    Kalamarkkinat    Heinolan perinteisiin kuuluu kalamarkkinat elokuussa. Nekin ovat muuttuneet aikojen saatossa paljon. Nyt on kauppiaita joka lähtöön, on kyllä asiakkaitakin. Kalatuotteita kyllä löytää, kunhan on ensin vilkaissut uudet kesämekot tai upean kesähatun, joka päässä voi pysähtyä syömään vaikka perinteistä lohisoppaa tai voissa paistettuja muikkuja tai vaikka metrilakua...
Lue lisää

Viis syyskuun sateista!

Kuva
     Pelakuu, Pelargonium    Syyskuussa sataa, ainahan on syyskuussa satanut. Mitä tapahtuisikaan, jos syyskuu olisikin kuiva? Osaisimmeko edes tunnistaa olevamme syksyn kynnyksellä, nyt tiedämme sen varmuudella. Syyskuun sateet sen meille kertovat. Kesä meni jo, ihan hyvä ja mielenkiintoinen kesä, ainakin meillä Heinolassa. Nyt voimme keskittyä sen muistelemiseen, paljon meillä jokaisella on muistoja tästäkin kesästä. Katutöiltä emme ole voineet välttyä tänä kesänä, vaikka mitä kautta olisimme kiertäneet, siltä se joskus tuntui. Opimme nyt myös valitsemaan helpompia reittejä. Kierrätystäkin harrastimme, kuka milläkin lailla, tässä on kierrätystä, hienoa ämpärikesää. Ei hassumpi tapa pitää vanhoja ystäviä vielä mielessä, kunnon ämpärit saivat pelakuutkin antamaan Jyrängössä parastaan.     Paimenkallio on historiallinen paikka.. Se oli aikoinaan kaupungin keskipiste, jonka ympärille koottiin karjaa. Paimen vei karjan päiväksi laitumelle ja illalla...
Lue lisää