SYKSYYN, HILJALLEEN

   Meillä Heinolassakin eletään syksyä, joku puu, pihlaja, kirsikka, koivukin antaa aavistaa syksyn saapumista. Lehtien vihreä vaihtuu pikkuhiljaa syksyn väreihin, joku koivu on innokas luopumaan lehdistään. Se on hieskoivu, sen kasvukausi on lyhyempi kuin rauduskoivulla. Rauduskoivu pitää lehdistään kiinni myöhempään. Annetaan ajan kulua, niin meidänkin tietomme vahvistuu, kuka se nyt pitääkään kiirettä niiden lehtiensä kanssa.

   Gammayökkönen, Autographa gamma

   Rantakasinon seinustalla kuvatessani päiväperhosia syyskuun alkupäivinä näin jotain outoa, Gammayökkönen! Se vaeltaa kesän alussa Suomeen, sen toukka syö öisin puutarhassa, kukkien nuppuja, terälehtiä ja salaattia. Varsinainen yöpahis. Olenkin ihmetellyt kuka syö kukkieni terälehtiä öisin, siis gammayökkösen toukka! Ne voivat tuhota rypsipellonkin nopeasti lehdettömäksi, jos niitä on miljoonia! Näin kävi Luumäellä v. 2018. Perhosetkin ovat liikkeellä pääosin öisin, mutta näin syksyllä näkee niitä myös päivisin, siksi minä aina näenkin sen vain syksyllä.

   Tuomilude, Acanthosoma haemorrhoidale

   Toinen metka ötokkä, tuomilude, se ilmestyi terassin pöytäliinalle ehkä omenien myötä. Se on harmiton, elelee lehtipuilla, talvehtii aikuisena ja lähtee liikkeelle keväällä. Nuoret luteet kehittyvät alkukesästä ja ovat liikkeellä myöhään syksyyn. Se ei haise pahalta niinkuin toinen, se marjalude.

   Maloppi, Malope trifida

   Ei tämä aika ole vielä pelkkää syksyä. On eräs, joka ei anna syksylle periksi. Se on Kaakonlammen viljelypalstan maloppi. Se loistaa vimmalla kuin olisi kesä, ehkä se haluaa kumota syksyn ja pitää kiinni kesäilmeestään. Tästähän minä oikein iloitsen! Sillä ei ole aavistustakaan, että ensimmäinen hallayö koituu sen tuhoksi.

   Reumantien varrella, uuden hulevesialtaan reunalle on kaupunki kylvänyt melkoisen määrän kukkakedon siemeniä keväällä. Hiukan myöhään alkoi sen kukkiminen. Vieläkin saamme nauttia sen väriloistosta, no kohta se on jo kukkimisensa kukkinut, ei ihan vielä.

   Tiikerikaunosilmä eli tiikerinsilmä, Coreopsis tinctoria

   Eräs minulle ainakin aivan uusi kaunotar on siinä tämä Tiikerikaunosilmä. Siinä riittikin ihmettelemistä, ennen kuin löysin sille nimen. Niitä on hiukan erivärisillä terälehdillä varustettuja, upeita ovat kuitenkin kaikki, oikeita katseenvangitsijoita pitkien varsien päässä.

   Rusokirsikka, Prunus sargentii

   Jonkun on aina oltava ensimmäisenä. Tämä kirsikkapuu kuntopuiston luona päätti olla se ensimmäinen monien joukossa. Reippaasti se askelsi punertavien lehtiensä myötä yhtään ujostelematta jo pari viikkoa sitten. Päätös piti ja pitää yhä syvenevien värien myötä.

   Myskikurpitsa, Cucurbita moschata

   Kyllä syksyäkin Heinolassa näkyy, oman puutarhani ainoa myskikurpitsa ei kasva suuremmaksi sinnikkäistä odotuksista huolimatta. En tainnut ollakaa hyvä myskikurpitsaosaaja, kokeilu oli ensimmäinen ja taitaa jäädäkin viimeiseksi. Tyhjän saa pyytämättäkin.

   Munakoiso, Solanum melongena

   Toisin kävi toisen kokeiluni kanssa, munakoisoa kokeilin kasvattaa myös eka kerran. Siinä onnistuin yllättävän hyvin, voin suositella sinullekin lukijani. Monta ateriaa sain, monta munakoisoa yhdestä kasvista, entäs jo olisi ollutkin vaikka kolme kasvia, olisin saanut vielä enemmän, tällaisia ahneuden aatoksiakin tulvii mieleen, varo näitä, tyydy kohtuuseen!

   Omenapuu, Malus domestica

   Heinolassa ainakin oli nyt hyvä omenavuosi, meillekin siunaantui niitä ystävien antamina aivan ihanasti. Nämäkin omenat kertovat meille tämän syksyn hyvästä sadosta. Omakotitalojen edustoilla näkee nyt juuri pahvilaatikossa tai ämpärissä omenoita ja lapun ”Saa ottaa”, eräässä ämpärissä oli vielä muovipussejakin, mihin sai laittaa ottamansa omenat. Aika huomaavaista jakaa omastaan niille, joilla omenoita ei ole, kiitos kaikille.

   Yhä meillä Heinolassa löytyy niitä, jotka jaksavat jakaa iloa käsitöidensä välityksellä, ja vielä ihan tuntemattomille kulkijoille. On aina sykähdyttävää löytää uusi silmänilo jostain. Tämäkin kahden leppäkertun viesti saa hyvän mielen, kiitos tekijälle! Vielä kerran kohdataan!

   Sorsa, Anas platyrhynchos

   Tästä sorsasta tulee mieleen ylensyönyt möhömaha. Niin itseensä tyytyväinen jököttäjä seisoi Sepänniemen hulevesialtaan kivellä. Linnun kupu on ruokatorven laajentuma, johon lintu voi kerralla varastoida suurenkin määrän rehua. Rehumassa kostuu ja pehmenee kuvussa. Se varmaan oli tälläkin sorsalla nyt juuri menossa, sitä ei tuntunut mikään häiritsevän.

   Mitäs jos mekin jäisimme sulattelemaan täysiä kupujamme tähän samalle kivelle sorsan kanssa sinä ja minäkin. 

 Anneli