MARRASKUUSSA AAVISTAA JO JOTAIN

   Pihtakuusi, Abies sibirica

   Marraskuu on juuri se kuukausi, jolloin ei vielä voi päästää joulumieltä irti. Jonain päivänä ehkä hiukan, seuraavana päivänä ottaa jo järkevänä ihmisenä hieman pakkia.

   Mutta vaikeaa se on kun iltalenkillään törmää yllättäen Möljänpuiston keskellä olevalla pimeällä polulla joulukuuseen! Sitä pysähtyy kuin paikoilleen naulittuna ihmettelemään, ei edes mitään ennakkovaroitusta. Se aivan räväytti joulun esiin kätköistään! Siellä ei ollutkaan enää sille piilopaikkaa, nyt se on jo täällä, juuri täällä minun sydämessäni. Odota vaan, joku sen sinullakin lukijani räväyttää esiin.


   Kesäteatteri

   Kesän on mennyt, kesäteatteri saa vaipua unohduksiin. Näin kävi myös Heinolan kesäteatterille. Ei kuulu naurua, ei taputuksia, ei musiikkia, vain laiskalta näyttävä varis kulkee vaappuen ja tarkistelee pudonneiden lehtien alla löytyviä aarteitaan, aina sitä jotain suuhunpantavaa kesäteatteristakin löytyy. Varis on viisas lintu, turhaan hyljeksitty. Täälläkin kolme pihtakuusta seisoo vartioiden kesäteatterin rauhaa kesät talvet.


   Hautausmaan kiviaita

   Joku kuitenkin herää oikein henkiin marraskuun tullen. Se on hautausmaan kiviaita, jonka vihreä loistaen tervehtii hautausmaalle tulijaa. Nyt onkin hautausmaalla riittänyt vierailijoita, Pyhäinpäivä, Isänpäivä ja hautojen laitto talviasuun. Kiviaita on nähnyt monenlaista kulkijaa, reippaita, ontuvia, rollaattoriväkeä, surullisia, iloisia, kaikkea laidasta laitaan.


   Tammi, Quercus robur, Nuokkuoksa Idänkuusi, Picea orientalis ”Nutans”

   Möljänpuiston itsenäinen vai olisiko jääräpäinen tammi. Toiset tammet ovat jo luopuneet lähes kaikista lehdistään, tämä pitää otteessaan vielä lehtiään latvaan saakka. Sepä muodostaa kauniin värimaailman vihreän Nuokkuoksa Idänkuusen naapurissa. Kun talvi saapuu, jokohan lehdet lähtee tuulen mukaan, sen saamme nähdä.


   Päivänkakkara, Leucanthemum vulgare

   Nämä hulevesialueet ovat tänä syksynä mahdollistaneet meille pitkään jatkuvan kesänäyn. Tämäkin päivänkakkara peilailee itseään hulevesialueen kiemurtelevassa vesiuomassa vielä marraskuussa kaikessa rauhassa keräten ihailevia katseita ohikulkijoilta. Vieressä kukkii vieläkin tomerana purasruoho, yhdessä ne uhmaavat marraskuuta.


   Pähkinäpensas, Corylus avellana

   Aikooko joku ottaa keväällä varaslähdön? Aikoo, sen ottaa joka kevät pähkinäpensas, mihin sillä onkaan niin kiire. Se kukkii ennen lehtien puhkeamista jo maalis-huhtikuussa. Pensaan pähkinät ovat ennen olleet myös ihmisten herkkua, nykyään närhien, oravien ja metsähiirien hyvää ravintoa. ”Oikea” hasselpähkinä ei kasva Suomessa, sitä tuodaan meille eteläisemmistä maista.


   Hullu poro – Kumpeli spa

   Meillä käy Heinolassa hotelli Kumpelissa nyt uudet tuulet. Hotellin nimikin on uusi, Hullu Poro - Kumpeli Spa. Pääovella vieraita on vastaanottamassa kaksi poroa, en tiedä kumpi näistä olisi se hullu, varmaan tuo toinen vai olisiko sittenkin tuo toinen. Osaisitko sinä ystäväni arvella, leppoisilta ne näyttävät molemmat, onneksi. Olimme hotellissa ystävämme kirjan julkistamistilaisuudessa. Käyskentelin hiukan katsomassa mitä hotellin ravintolan ikkunoista näkyy. Kaunista ja rauhoittavaa Heinolaa sieltä näkyy. Ja näkyy sekin, että normaali lenkkipolku on jäänyt uuden terassin alle. Ei enää pääsekään rannan kautta kiertämään ja näkemään vanhaa muistolaattaa, joka kertoo paikan vanhasta historiasta. Aika on nyt toinen, on se muuallakin nyt toinen.


  Taas on joku käsityöihminen päättänyt ilahduttaa Möljänpuiston kulkijoita. Ihanaa. Ruskanvärinen lankaympyrä on sidottu Makedonianmännyn alaoksaan. Siinä se hiljalleen heiluu tuulen myötä näyttäen itsestään hauskasti molempia puolia, odota vaan, ei kestä kauaa, kun se taas kääntyy tuulessa hiljalleen.


   Metsä ei suinkaan ole marraskuussa harmaa ja väritön. Nyt siellä voi nähdä erilaista värimaailmaa kuin kesällä. Kukat ja uudet versot ovat vaihtuneet sammaleen loistavaan vihreyteen ja vaahteranlehtien lämpimään ruskanväriin.




   Kehäkukka, Calendula officinalis

   Perjantaina 13.11. ja lauantaina saimme näytteen siitä valkeasta kauniista talventuojasta, lumesta! Kehäkukkani painoivat perjantaina vain päänsä nöyrästi alaspäin ja selvisivät tästäkin vielä hengissä!

   Viime vuonna ensilumi saapui 14.11, illalla kuuden jälkeen. Mutta vuonna -24 lunta tuli lumimyrskynä vasta 20.11. No, vuodet ei aina ole veljeksiä, joskus ne melkein ovat.

   Tähän mekin voimme jäädä antaen myötätuntomme sitkeille kehäkukilleni, sinä ja minäkin.

   Hyvää marraskuuta ja marraskuun iloja, lämmöllä 

   Anneli

                                                                         





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

SYKSYSSÄ OLLAAN

Matkalla syyskuun maisemiin

Uusi alku