Suomalainen kotimaassa

Koko Suomi juhlii koronan takia väliin jääneitä juhliaan, niin mekin ja sinäkin lukijani! Ai missäkö me juhlitaan, jokainen kesäpäivä on juhlan arvoinen. Se sateinenkin päivä, silloin voi jäädä neljän seinän sisälle tekemään niitä hommia, jotka ovat jääneet juhlimisen takia rästiin. Juhlimisen jälkiä näkee kaikkialla ympäristössä, hajotettuja penkkejä, hajotettuja mopoja, tyhjiä tölkkejä, rikottuja pulloja, unohtuneita kypäriä, kerronko lisää? Näitä me itsekukin jätämme juhlien jälkeen nähtäville, näkeväthän toisetkin, että olemme juuri täällä juhlineet! Me muiden mukana ja tunnelma oli pilvissä! Vai oliko? Metsänätkelmä, Lathyrus sylvestris, Niittynätkelmä, Lathyrus pratensis  Ahomansikka, Fragaria vesca Ruusuruohokiitäjä, Hemaris tityus Luontokin juhlii kasvattamalla kiireellä yhä lisää kukkia, yhä lisää siemeniä, marjoja, elämä jatkuu. Perhosillakin on omat kesäkiireensä. Kiirettä piti myös Salijärven saari, joka oli keväällä aivan uudessa paikassa. Nyt se on palannut t...

  Kuka vielä kaipaa lämmintä kesää jossain kaukana! Kyllä, aina joku kuitenkin kaipaa sitä tunnelmaa olla jossain, missä vain pois kotoa. Moni varmaan on perunut lomasuunnitelmansa etelän lämpöön. Mutta moni saattaa kokea tämän helteen liiankin lämpimänä, niin kuin kovan pakkasenkin. Emme kaikki ole samanlaisia. Elämäkin muuttaa meitä itsekutakin. Ennen oli toisin, nyt on taas näin. Tämä maisema Hevossaaren rannalla, muutama vene ja hiljaisuus, jota ei edes läheinen tehdas häiritse on yksi mielimaisemistamme ja pyöräretkiemme eväspaikka. Idänunikko. Papaver orientale loistaa viimeisiä hehkujaan, tämä hehku lumoaa katsojan yhä uudelleen. Sehän vilahtaa heinikossakin kuin veripisara. Tässä vie tavarajuna avaraan maailmaan jalostettua metsää. Kuinka kauas se päätyy, siitä ei ole aavistustakaan. Heinolan teollisuuden aarteita nämäkin. Ruuhkaa on muuallakin, miksei myös lintumaailmassa. Asunnot ovat suurissa kaupungeissa lähellä toisiaan, tässä on varmaan lintujen suurkaupunki. ...

  Kuinka monta kertaa me sanommekaan, että kesä on kauneimmillaan. Nyt ainakin se on totta tai ainakin tuntuu siltä. Saahan sitä sanoa, jos sydän tuntee niin. Onneksi sitä ei muista, että jo viime kuussa sanoin samaa. Meillä on melkoinen etuoikeus näillä leveysasteilla, saamme odottaa, toivoa ja taas odottaa kesän tuloa. Pelastusveneen päällä lokkikin huutaa meille kesän kauneutta ja hurmaa. Kun olemme kesän saaneet luoksemme, niin heti monet kesän puuhat kutsuvat meitä. Sekin on kesän puuha, että ei tee mitään. Voi vain nauttia omasta kesäisestä olostaan, niinkuin tämä jänis, joka jaksaa napostella näitä voikukan varsia kuin lapsi tikkareitaan. Tämä pieni maisema harjun reunalla on kuin helmi keskellä Heinolaa. Pieni luonnonsuojelualue kaupungin nimikkokasvin, Ketonukin, Androsace septentrionalis , rauhoitusalue on rinteessä. Se kukkii keväällä pienen hetken ja melkein häviää tuonne heinien joukkoon. Maisema jää meille. Rautatiekin kukkii meillä. Tosin kyseessä on teollisuusr...

      Keisarin pikarililja, Fritillaria imperialis Askel on taas harpattu uuteen aikaan, kesään! Hiukan viileitä kevätpäiviä, hiukan lämpimiä kevätpäiviä, riittävästi siitepölyä, riittävästi vihreää puskemaan maasta, tuholaisia työssään ja siitä tulee kesä. Hyvä sekoitus ja hyvä sekoittaja. Kesästä kertoo yllä oleva kuvakin, ei tällaisia talvella kuki. Koulut loppuivat, suvivirsi on laulettu kirkon pihalla tämän mainion orkesterin johdattelemina. Heinolan Musiikinystävät tuki mainiosti meitä laulajia, kun toivotimme kesän tulleeksi.      Ei sammakkokaan talvella istu isännänelkein rukolan edessä, siis on kesä! Pienessä kaupungissa ei tarvitse kauas pyöräillä kun on jo metsässä, rannoilla, suolla ja maaseudulla. Oikeastaan helppoa ja mukavaa. Hiukan ponnisteltavaa on ajo mäkisen metsäisen maaston halki. Ja yhdeksän kilometrin jälkeen on edessä ihastuttava erämaajärvi, Venejärvi . Oikea kalastajien paratiisi, rannoilla on pitkospuita kalastajien ku...

Hei! Niin se kevät pääsi yllättämään kuin ensilumi autoilijan!! Kun lauantaina vilkaisi ikkunasta ulos ja vielä varmisti sääennusteesta, niin se oli siinä. Saimme yhden todella kesäisen päivän. Tästä se alkaa. Oli kaivettava uusia päällepantaviakin pyöräretkelle lähdettäessä. Mikä ilo oli tehdä matkaa, ja päätyä järven rannalle pienelle laiturille. Järvi oli peilityyni, siihen kuvastuivat vain poutapilvet. Ympärillä vihersi ja vesilinnut pitivät konserttiaan, kuikka huuteli, härkälinnut kinastelivat äänekkäästi  . . . Kuikka, Gavia arctica. Kuikan huuto on aivan oma n laisensa . Se kuuluu kuin kaukaa ikiaikojen takaa, esi-isiemme ajalta. Kuin se lähtisi jostain avaruudesta kuulumaan. Härkälintu, Podiceps grisegena . Tämän linnun ääntä ei voi kauniiksi sanoa, vai voisiko joku rakastaa porsasmaista kiljuntaa? Pesimäaikana ääni kuuluu, vaikkei lintua useinkaan näe ruokojen ja risujen takaa. K evättaskuruoho, Thlapsi caerulescens. Tienreunojen palleroiset kukat ilahduttava...