Suomalainen kotimaassa

  Voi mitä värin riemua me tänä syksynä saimmekaan! Kuka olisi aavistanut maaliskuun lumilla tämän. Eipä silloin aavistettu montaa muutakaan asiaa, ruska oli niistä pienimpiä. Kuinka ihanaa onkaan pyöräillä pehmeällä ruskamatolla, jonka laskeva aurinko vielä kultaa! Upeaa kahinaa! Harvoin sorsiakaan näkee näin värikkäässä maisemassa. Tommolan rantametsässä joku ruokkii näitä, eivätkä ne edes huomaa, että olisi muuttoaika, harmi. Kerran kesällä näin naisen heittävän näille valtavasti leipää veteen. Ne syöksyvät nytkin heti luo, kun pysähdyimme kuvaamaan. On jotenkin etuoikeutettu ja kiitollinen olo, kun omalta pihalta aukeaa näin avaraa maisemaa. Tähän ei väsy oli mikä vuodenaika tai vuorokaudenaika tahansa. Sitä voi tuijottaa tai vain vaikka vilkaista joka päivä. Oma vanha tarjottimeni sai kuin saikin ympärilleen villiviinin kauniisti tänä kesänä. Odotin ruskaa, odotin ja sain sen. Sain sen juuri ennen kuin lehdet sateen takia nuupahtivt ja menettivät loistonsa. Niin sai Hei...

  Nyt olisi rauhankyyhkylle tilaa. Tai ei oikeastaan, nyt rauhankyyhkylle ei ole tilaa. Asiat on nyt muuttuneet. Minun enkelini on kuitenkin valmiina lähettämään rauhankyyhkyn lentoon! Sammakkonikin iloitsee syksystä. Mikä onkaan ihanampaa kuin hengailla tammenterhojen kanssa! No, Balkaninhevoskantajan siemenet ovat kyllä nekin koukuttavia. Punakärpässieni, Amanita muscaria Sienisyksy oli ainakin Heinolassa heikonlainen kuivuudesta johtuen, mutta blogiin kyllä sieniä löysin iloksenne. Olkaa hyvä! Tsaarinpoppeli, Populus petrowskiana Meillä on kaupungissa ylpeydenaihekin. Suomen suurin poppeli, Tsaarinpoppeli, Populus petrowskiana . Se kestää lasten kiipeilyn, aikuisethan eivät enää osaakaan kiipeillä kuin toisten olkapäille. Harmi. Tähtihovin lenkillä tästä risteyksestä lähtee patikkapolkuja halki kauniin mäntykankaan ja järvimaiseman. Niitä polkuja tallataan paljon, lenkkeilijät, koiranulkoiluttajat, sienestäjät ja marjastajat ainakin. Tämä polku houkuttelee yhä kauemma...

Kyllä nyt on jo irrotettava kesästä ja otettava avosylin syksy vastaan. Kaunis lempeä syksy. Himmeitä ja raikkaita värejä, hiljalleen luontokin antaa periksi, lehtiä putoaa, kasvu hiipuu ja lopulta loppuu. Tähän vuodenaikaan kuuluvat kauniit auringonlaskut. Tämä näky on vanhainkoti Hopeasillan rannasta, rantapyöräilyn hohtava taivas. Vielä on veneitä laiturissa, saunalauttojakin. Valmiina syksyn veneilyyn ja saunomiseen ruskan värittämien rantojen maisemissa. Täällä leirialue Heinäsaaren luona Kananiityn lahden suojaisessa rannassa kohtaavat saunalautta ja syksyn loistava värimaailma. Joskus odottajaa palkitaan, odottelu rannan penkillä ja kohta jo laskevan auringon säde osui koivun ainoaan kellastuvaan oksaan. Nämä veitikat olivat nukkuvinaan, mutta tiukasti pitivät minua silmällä. Lähestyin varovasti. Rikoin kuitenkin niiden turvarajan ja hups, ne pulahtivatkin matkoihinsa. Punatammi, Quercus rubra Ihminen on kummallinen, voi kulkea monta kertaan jonkun ohi näkemättä. Näin käv...

  Amiraali, Vanessa atalanta Kohti syksyähän tässä itsekukin on menossa. Minulla on aina hinku hiukan jarrutella syksyn tuloa. Kesäkukkanikin kukoistavat vielä kauniisti, nekään eivät vielä luovuta, ei vielä krysanteemeja saati sitten kanervia ja Callunoita, ei vielä! Suomi on pitkä maa, eri tahdissa mennään. Heinolassa ei vielä syksy hyökkää aivan silmille. Minä jopa löysin paikan, jossa touko-kesäkuun kasvit vasta aloittavat eloaan! Sain tehdä aikamatkan! Ai, miten se on mahdollista. On se. Muuallakin, jos löytää kaupungin lumenkaatopaikan pohjoisrinteeltä! Siellä lumi vielä sulaa ja sen alta paljastuu kasvien keväinen maailma. Lumi sulaa, pisarat tippuvat hiljakseltaan, sitä ne ovat tehneet keväästä lähtien. Joka päivä, huhtikuusta syyskuuhun. Saa nähdä, kohtaako tämä vanha lumi tulevan uuden lumen? On mielenkiintoista seurata. Maitohorsma, Chamaenerion angustifolium Tässä näkyy kuinka näistä suloisista aluista kasvaa isona komeita maitohorsmia. Tai nämä vain luulevat, s...

  Laivamme ” Pyhäjärvi ” Kalamarkkinoiden tunnelmassa Perinteiset Kalamarkkinat täyttivät sataman ja lähikadut värikkäillä myyntipaikoillaan ja niiden välejä aaltoilivat mahdolliset ostajat. Tuntui, että ajankuluksi väki kuljeskeli edestakaisin, täällä tapasi tuttuja ja tuntemattomia. Perinteisiin kuuluu syödä lohikeitto alkajaisiksi, vaikkei niin tykkäisikään. Niin mekin kunnioitettiin perinteitä, tällaisia perinteitä on mukava pitää yllä. Pidetään jatkossakin! Heinolassa veneet ja laivat kuuluvat kesään, vieraita veneitä ja laivoja on tänä kesänä näkynytkin kiitettävästi. Tämänkin laivan kotisatama näkyi olevan Lahti, lähikaupunkimme. Suomalaiseen sieluun järvimaisemat tuovat viestiä aikojan takaa. Tällaisen näkymän meistä moni on painanut sielunsa sopukoihin, sen esivanhempiemme maiseman. Esi-isämme liikkuivat veneillä, miksei siis tänäkin päivänä. Se on mainio tapa tehdä kiireetöntä matkaa mökille, marjametsään, kalastamaan, retkelle. . . Eläkkeellä oleva vene on tärkeäss...