Suomalainen kotimaassa

  Tämä pieni tie Niemelänrannan metsikössä oli talvella hengenvaarallisen liukas. Entäs tänään, se on kuin houkutusten tie, joka kutsuu luvattomiin kohtaamisiin. No, melkein. Tähän sitten pitäsi rakentaa kerrostaloille tiet, autokatokset, paikat jätekeräyksiin, tiet niitä kerääville kuorma-autoille, postinjakajille, työmatkalaisille . . . toivottavasti suunnitelma ei toteudu, lähitulevaisuudessa ainakaan. Aivan kuin yhdessä yössä olisi Muonamiehenpuisto muuttunut tuoksuvaksi lumomaailmaksi. En missään ole ikinä nähnyt näin paljon tuomia, tuomia, jotka ovat melkein kuin tukkipuita. Niiden kukinnot ovat korkeuksissa. Niska kenossa niitä on katseltava, jos tahtoo niitä nähdä. Onneksi on niitä normituomia, joiden oksia voi nenän korkeudellakin nuuskutella. Ei näillekään olisi kerrostalojen seinustoilla enää elinmahdollisuuksia. Tämä tie on vielä kutsuvana lenkkeilijöille, koiranulkoiluttajille, rollaattorilla liikkuvalle, pyöräilijälle ja vaikka vain katselijalle ja kuuntelijal...

  Joku lämminsydäminen oli huolehtinut kivikasvoista tuulisen rannan läheisyydessä. Näin niillä on ollut hyvä viettää talvi ja tuulinen kevät. Oikeanpuoleisella on paljettejakin pipossa. Kohta on aika, jolloin kivikasvotkin riisuvat pipot sinne kivikasvojen yläkomeroon odottamaan ensi talvea. Tämä kivikasvo juhlii selvästi kevään tuloa metsän siimeksessä. Ei pipoa, vain sinivuokkoja silmäniloksi. Ja se on säilyttänyt molemmat hampaansakin tuiskuissa. ”Hammaslääkäri” liimasi toisen hampaan paikoilleen viime kesänä, onneksi ”hammaslääkäri” löysi sen varvikosta. Isiäinen on lintujärvi, nyt sinne on rakennettu tekosaari, johon toivottiin naurulokkeja asukkaiksi. Ja kuinkas kävikään, ne ottivat heti omakseen saaren. Joutsenet jo ennättivät käydä arvioimassa pesäpaikaksi, mutta toiseksi jäivät. Näihin Isiäisen keinopesiin odotetaan sorsalintuja, taitavat vielä empiä. Kohta voi olla jo kilpailuakin, kun yksi ensin hyväksyy pesäpaikaksi. Juhlavalta tuntui nähdä kuinka kurki l...

  I sokoskelot, Mergus merganser Niin siinä vaan vanhanaikasiesti Heinolassakin kävi, kevät tulla tupsahti. Samoin se varmaan joka vuosi tapahtuu, mutta meill e tämä on hämmästyttävää. Tuntuu uskomattomalta seurata Suomen kevään hidasta heräämistä, kun Kyproksella kevät alkaa joulusta ja pääsee täyteen vihreyteen reilussa kuukaudessa. Ja Unkariin on vuosia menty huhtikuun alussa täyteen kevääseen. Nyt opetellaan Suomen hienoista kevään ilmestymistä rauhassa askel askeleelta. Ensimmäisenä ilmestyivät leskenlehdet, sinivuokot, sitruunaperhoset, nokkosperhoset . . . tämä oli Heinolassa se järjestys. Tämä vaikka järvet olivat vielä jäässä, vain virtapaikoissa oli sulaa. Rautsalossa suuren tehtaan lauhdevesilahdella I sokoskelot jo pääsivät sulan veden äärelle. Liekö sama pariskunta kuin viime kesänä, näyttävät niin tutuilta. Voiko ne erottaa, ei kai. L um me , Nymphaea alba Mutta nyt on yllätys. Sama ssa n lä mpimä ssä lahdessa lumpeen lehdetkin on jo nousseet pin taan ja...

  Näinkin voi käydä, että löytää sumuisen aamun ilon. Sumuisena maaliskuun viimeisenä talviaamuna lähdin kameran kanssa katsomaan huurteisia puita. Mitä löysinkään, sumujen sillan, nukkuvat suuret linnut ja löysinhän minä huurteiset puutkin. Huhtikuu ei koittanutkaan vähemmän lumisena niinkuin maaliskuussa oletin, uutta lunta saimme yhä vanhan päälle, talvi jatkuu. Näin jo kaukaa sumuisen järven rannassa myttyjä. Kahlasin vastasataneessa lumessa hiljaa lähemmäksi. Nehän olivat eläviä myttyjä vedessä yöllä jäätyneen uuden jään reunassa. Kolme joutsenta ja kaksi kanadanhanhea siinä untenmailla. Ei voinut muuta kuin hiljaa ihailla ja tuijottaa. Kolmas hanhi oli jo aamuvirkkuna kauempana etsimässä aamiaista itselleen. Liekö nälkä herättänyt vai onko se samanlainen aamuvirkku kuin meistäkin joku on. Linnut heräilivät, ryhtyivät aamupuuhiin, sukimaan. Kohta jo taas meni pää siiven alle ja uni jatkui toisilla. Eikä unta häirinnyt, vaikka toinen vieressä suki itseään ja tuuletti ...

Meillä Heinolassa löytyy arvokasta vanhaa, vielä ainakin. Vaarassahan vanha rakennuskanta on tänä päivänä kaikkialla. Tämä vanha talo on Kaupunginmuseo. Se sijaitsee v. 1872 valmistuneessa myöhäisempiretyyilisessa kauppias Ulrik Lindholmin talossa. Se on Kauppakadun ja Kaivokadun kulmauksessa. Tämä kuva on kuvattu Kaivokadun puolelta sieltä vanhojen omenapuiden lomasta. Kaupunginmuseon talo Kauppadun puolella on kin tosi pitkä ltä tuntuva rakennus. Se täyttää koko korttelin pituudelta. Rakennuksen viimeiset kunnostyöt on tehty v.2018- 19. Siis on aika hyvässä kunnossa vielä tänäänkin. Museona talo on toiminut v. 1984 lähtien. Samaan vanhaan aikaan sijoittuu myös tämä kartta, joka kertoo toisenlaisesta Heinolasta. Siitä ruohonjuuritason Heinolasta. Tommolan kaupunginosa oli oikea työpaikkojen keskittymä . Yhtään näistä työpaikoista ei ole enää edes löydettävissä. Tarkka etsijä löytää joitain merkkejä, joista voi arvailla ja joskus jopa tietää kin näitä paikkoja . Osittain sa...