Suomalainen kotimaassa

  Viiniköynnös , Vitis vinifera Heinolan vii ni mailla voi herkutella makeilla viinirypäleillä, jos Ilkalta luvan saa. Joku on kuitenkin saanut luvan, makeita ovat ja väri on juuri oikea. Sadosta saa kiittää varmaan hienoa Heinolan kesää. Sateisen kesän jälkeen maku, väri ja määräkin olisivat jotain muuta, siis nyt vain iloitsemaan ja herkuttelemaan, viinin teko saa jäädä tulevaisuuteen, jos silloinkaan. Amiraali perhonen, Vanessa atalanta Tänä kesänä metsästin amiraali perhosta päivästä toiseen. Pysähdyin jokaisen nauhuksen viereen ihmettelemään, ei ole amiraalia, yhä uudelleen. Ei sitä näkynyt syysasterei ssa , ei hunajakukissakaan . Luovu t in jo , päätin jatkaa elämää ilman amiraalia. Mutta eräänä päivänä se vain oli odottamassa minua omalla pihallani istuen korkealla aidan reunalla. Sillä oli aikaa odottaa, että hain kameran ja vasta sitten se jatkoi matkaansa. Tämähän oli siltä suunniteltu juttu! Kanadanhanhi, Branta canadensis ja V aris, Corvus corone cornix K...

  Joko niitä syksyn merkkejä pitäisi näkyä. Ei niitä helteellä välitä edes etsiä. Heinola kuuluu edelleen Suomen lämpimimpiin paikkoihin. No, etsimällä niitä syksyn merkkejä kyllä löytää, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Viljaa on jo korjattu, perunoita kaivettu, kesäkurpitsatkin on jo melkein kaikki syöty, kurkku ei jaksa enää, salaatit on väsyneitä, orvokit on väsyneitä, köynnösten ote heltiää, siemenet valmistuu, . . . Mutta toisaalta, luonto on ottanut loikan taaksepäin, alkanut käyttäytyä kuin kesäkuussa. Jotkut kasvit ovat aloittaneet kukintansa uudelleen, antaa mennä kun on alamäki vaan! Aivan ihanaa huomata sellaista, saamme haltioitua siitäkin. Vain kesää on Heinolan ”Tervetuloa” kaikille kaupunkiin tulijoille ja ”Näkemiin” sieltä lähtijöille. Tämä näky kukoistaa ensimmäisiin hallaöihin saakka. Iloitkaamme siitä, me kaikki kulkijat. Rantakukka, Lythrum salicaria Rantakukka kuuluu niihin, jotka innostuivat lämmöstä vielä uuteen kukintaan. Riemullista oli huom...

  Jokainen me toivomme elävämme unelmiamme todeksi, minäkin. Heinolan kaupunkifestivaalin nimenä ”Unelmien Heinola” taitaa koskettaa aika monia, myös niitä, jotka eivät ole festivaalikansaa. Käytiin mekin vilkuilemassa hulinaviikonloppuna kesäisen Maaherranpuiston tunnelmia. Ei yksin Maaherranpuisto ollut tapahtumien paikkana, mutta yksi näkyvimmistä. Yksi suosituimmista taisi olla yhteinen ruokailu puiston koivujen siimeksessä ”Saman taivaan alla”. Oli hopeisia kristallikynttilänjalkoja, kuohuviiniä, paljon muutakin, jokainen oli valinnut omalle lompakolleen sopivan tavan olla mukana. Yhteinen syöminen saman taivaan alla oli tärkein asia. Eipä ollut pakko kantaa omaa ruokaakaan mukanaan. Monenlaista oli tarjolla katuruokakaduksi muodostuneella puiston käytävällä, asiakkaita tuntui riittävän tungokseen asti. Tämä ohjelmalava oli käytössä koko viikonlopun. Lauantaina se alkoi katuruokafestareilla ja päättyi sunnuntaina konserttiin ”Heinolassa jyrää”. Unelmien Heinolaan ku...

  Heinäkuun lopulla Heinolassa ol tiin W ellamon aalloilla . Wellamohan on hyvä ja arvostettu veden emäntä, kalevalaisen runouden henkilö. Meillä Heinolassa oli Wellamosoutu, k irkkoveneiden kilpamittelö Kymijoen virran herruudesta. Soutajat järjestäytyivät pikkuhiljaa katsojien saattelemina veneisiinsä, kaikki tapahtui kovin leppoisan tunnelman vallitessa. Ei olisi uskonut kyseessä olevan hetken kuluttua kilpailu Kymij o en herruudesta. Tällaiselta näyttää nykyään kirkkovenesoutuun osallistuva vene, liukuvat istuimet, jalat kiinnit etään remmei hin , vesipulloille on siniset matkatelineet . . . karua, mutta toimivaa. Ei se kaikilla veneillä ollutkaan leppoisaa valmistautumista. Kun kaikki soutajat olivat istumassa jo veneessä, piti vene saada irti rannasta. Työntäjillä oli kysyntää. Helposti kaikki veneet eivät irtautuneetkaan koitokseen, toiset sujahtivat helpostikin . Näky oli oikeastaan aika erikoinen, etten sanoisi juhlava ja odottava, kun soutajat nostivat aironsa yl...

  Näin hellyttävissä merkeissä jatkamme heinäkuuta. Ystävämme s ilkkikana Marilyn ja pieni yllätys, Vieno-Uljas. Niin, aivan oikein, vielä ei tiedä onko pikkuinen tyttö vai poika, nimet on jo valmiina, ettei tule kiire. Marilyn on innokas hautomaan, ei väliä, vaikkei muna ole oma. Niinpä olikin yllätys kun ison Brahmakanan munasta putkahti piipittäjä. Hauskaa on sivullisenkin seurata, miten tämä kehittyy, milloin Marilyn huomaa, että olikin vain sijaisäiti. Toivottavasti ei koskaan. Marilyn on hyvä äiti, pitää huolta pikkuisesta ja pikkuinen on leimautunut vahvasti Marilyniin, livahtaa äidin helmoihin äkkiä ja äkkiä taas ulos sieltä . Kurtturuusu, Rosa rugosa Henkipaton kukoistus, tämä lainsuojaton jatkaa pyöräilijän iloksi väripilkkuna tienreunalla siellä täällä, samoin kuin ennenkin. Onneksi kulkija saa vielä iloita koko kesän kukkivasta ruususta ja syksyllä sen ruskan väreistä ja sen jälkeen vielä punaisista marjoista, tällaista ylellisyyttä! Vadelma, Rubus idaeus T...