Suomalainen kotimaassa

   H einolan talvi elää voimakkaasti, pakkasta, suojaa, pakkasta . . . Rannoillakin elämä on mielenkiintoista. Viime kesän korsiin tarttuu jäähelmiä, irtoaa ja taas tarttuu. Vielä laineiden tuomaa vaihteluakin voi utelias kulkija jäädä tuijottamaan. Mikä on tuijottaa, kun on mitä tuijottaa. Onko tämä nyt sitten jäähelmien kyttäämistä, voi ollakin. P unatulkku, Pyrrhula pyrrhula    Talvi saa jatkoa, ihan hyvää talvista jatkoa. Vakaata kulkua kohti kevään heräämistä, hiljalleen. Mille talvi tuoksuu? Mikä on nimeltään se oikea talven tuoksu, lumen tuoksu. Sen tuntee kun oven avaa talvisena aamuna. Punatulkkukin sen tuoksun nokassaan tuntee. Näin on punatulkulla nyt ankeaa, kaikki pihlajanmarjat on loppu. Niitä oli niin paljon, että vaikeaa on ymmärtää, että ne tulivat kaikki syötyä. Tosin niitä on pihlajan alla lumi punaisenaan, osa rikottuina ja siemenet napsittu nokkaan, osa syömisen tuoksinassa pudonneina. Seittitakiainen, Arctium tomentosum    Lume...

  Vaahtera, Acer platanoides     Niinhän siinä kävi, että talvea saatiin, tuulisia päiviä, lumisateita, räntäkuuroja, siis sellaista talven tuntua. Suojasää oli uhka hangille, menetettiin niitä aika paljon, hiihtokelit meni. Avantouimaritkaan eivät voi uida avannossa, on tyydyttävä vain kylmään veteen. Mutta meillä saatiin ihailla helmiäispilviä, itäisellä taivaanrannalla aamutuimaan juuri ennen auringonnousua. Tulipa tällekin ilmiölle nyt nimi, kun TV-uutisissa se kerrottiin. Yritetään muistaa. Toisessa kuvassa talvinen vaahtera vasten helmiäispilviä näyttää jopa itseään kauniimmalta.     Ei ihan vielä laskeudutakaan maanpinnalle helmiäispilvistä. Käydään korkealla, rautatiesillalla, joka on nyt elämänsä kunnossa kuukausien remontin jälkeen. Sinne askelletaan heleänvihreitä kuntoportaita myöten, reippaasti, hengästymättä. Aurinko on sulattanut eteläistä rinnettä, kuin kevään aavistuksena, etuajassa. Raiteet kaartuvat etelän suuntaan kauniisti sillalla....

       Joku aika sitten kuvittelimme olevamme lähdössä tammikuun pakkasiin ja talven pyryihin. Olemme niitäkin saaneet, mutta olemme saaneet myös keväisen sään päiviä, auringon aikaansaamia vesilammikoita ja liukkautta. Näimme jopa Tyyrpuurin luona ihmisiä istumassa ja nauttimassa auringonsäteistä. Viis siitä, että edessä oli paksua liukasta jäätä, jonka yli he varovasti kaatumatta selvisivät penkille istumaan. Tällaista on ilmastomuutoksen näkyminen arjessamme. Opimme tästä lisää, aika mielenkiintoista, kokien jotain uutta ja vanhaa sekaisin.      Kirkkomatkan saimme tehdä upeassa talvisessa maisemassa kirkonkylään. Puissa lunta niinkuin talvella pitääkin olla. Aurinko valaisi tienreunan puut saaden joulukirkon tunnelman ja aisakellon helinän kuulumaan autonmoottorin asemesta. Ihan totta.      Tämä risteys kirkonkylässä vanhan punamultaisen navetan kulmalla on kaikille heinolalaisille tuttu. Sitä kautta ajetaan myös lintutornill...

    Nyt me kaikki olemme kuin uuden sumuisen edessä. Hurjaa, mitähän tämä vuosi meille antaa, olemmeko tyynin mielin ottamassa sen kaiken ihanan, pettymyksen, yllätyksen, mitä tämä vuosi meille antaa.   Vaihtoehtoja on enemmän kuin vuosi sitten, tuntuu siltä. Avoimin mielin astumme eteenpäin ja katsomme mitä vuoden lopulla käsiimme jää. Ne uudenvuoden lupaukset, vieläkö muistat niitä. Jos lupauksesi oli, että lupasit olla lupaamatta mitään, koko elämäsi on avoinna vaikka mihin. Meillä on mielenkiintoista odotettavaa, askellamme kohti kevättä, yhdessä. Ensin elämme tätä talvea ja nautitaan talven tuomista iloista. Niitä löytyy, pidetään silmät auki.    Viime vuoden viimeinen ilta, rakettien rätinä ja pauke. Se siivitti meitä kohti uuden vuoden alkua. Viima oli kylmä, mutta moni jaksoi odottaa kello 18, kun ensimmäinen raketti nousi ylös, jonkun droonikin jaksoi odotella korkealla. Moni sitä ihmetteli, mikä vihreä valo taivaalla palaa! Onko se uusi tähti va...

Joulun tähtien loisteessa me jokainen haluaisimme jouluna paistatella. Mikä se joulun tähti meillä kullakin lienee. Taitaa meillä jokaisella siinä mielessä omat tähtemme olla. Mitkähän olisivat minun omia joulun tähtiäni – en taidakaan paljastaa, onko tämä ujoutta, ujoutta tässä iässä! Hieno juttu. No, joka tapauksessa jotain levollista, iloista, muistorikasta, läheistä ja maailmanlaajuista, niistä se joulun tähtien loisto koostuu. Heinolan joulun tähtiä talvisen pikkukaupungin ytimestä löytyy iloksemme. Mistäs aloitetaan?    Tämä näkymä saa sydämen sykkimään kesällä, mutta myös talvella. Rautatiesilta koki kasvojen kohotuksen pitkän kesän aikana. Nyt se on seuraavat 50 vuotta kuin uusi. Uskotaanko? Kyllä. Venelaiturit ovat sorsien ja satunnaiskulkijoiden käytössä. Hyvä, että on käyttöä. Toiset näistä ihailevat Heinolan tähtinäkymää, kummatko? Rantakasino on tähtiainesta läpi vuoden, talvella vain sivustakatsojien suosiossa. Kesällä se tarjoaa parastaan siellä viihtyville...