Suomalainen kotimaassa

     Talvi pitää meitä otteessaan, meidän ei tarvitse pitää kiinni, kunhan pysytään kyydissä turvallisesti. Joku jo tuskailee, joku nauttii hiihtokeleistä, joku jostain muusta talven riemuista. Onneksi jokaiselle on jotain, jopa ikkunasta katsellen voi talvesta nauttia. Kaikilla ei ole mahdollisuuttakaan askeltaa kovassa pakkaskelissä.    Heinolan talvi on muuttunut vakaaksi, ei räntää, ei loskaa, ei jäisiä katuja, ei liukuesteitä, vaan vanhanajan talvea. Turvallisen tuntuista herätä aamuisin pakkasaamuun, se kertoo jatkuvuudesta. Tietää mitä on tulossa, talvipäivä. Vain tuulen suunta ja voima tekee sen, että miettii, mihin lenkillä askeleensa suuntaa. Tuulensuojaan on hauska hakeutua, saa edetä omaan tahtiinsa, katsoa ja kuunnelle rauhassa. Metsässä on aika hiljaista, mutta näkemistä on enemmän, se muuttuu kovin hiljalleen, kun lunta satelee laiskasti. Tällainen rauhallinen talvihan tuntuu nyt sopivan tähän kovin yllätyksiä täynnä olevaan maailmantilanteesee...

     Koko Heinolan maailma meni uusiksi keskiviikkoaamuna 4.2. Ikkunoista aukeni ensi vilkaisulla häkellyttävän kauniita puita puettuna valkoisiin harsomekkoihin. Tuntui, että monet muutkin säntäsivät lenkille tämän näyn innoittamina. Tämä tarvittiin, että unohdimme purevan pakkasen. Luonto sai meidät unohtamaan, eikä palellutkaan! Koimme jonkun ihmeen, johon päivän uutisilla ei ollutkaan pääsyä latistamaan sitä, hieno juttu.    Maaherranpuiston keskikäytävä, jonka päässä kuultaa se kuuluisa Seminaari, jonka käytöstä tai käyttämättä jättämisestä me Heinolassa jaksamme aina vääntää kättä. Hienoa, että meillä on tällainen ihan oma juttumme.    Innokkaimmat huurrepuiden ihailijat pysähtyivät jopa ulkokuntosalin laitteisiin Möljänpuistossa liikuttelemaan luita ja lihaksiaan. Sekin palkittiin, sai ihailla aurinkoa huurteisten koivujen läpi. Aurinko jopa kannusti suorituksiin, vaikka sormet oli jäätyä metalliputkiin.    Tästä Muonamiehen...

     Ilmasto lämpenee, minun jääkarhuni ei siitä välitä. Jäniskin on näköjään käynyt moikkaamassa talviystäväänsä. Jääkarhu ei väisty Heinolasta, sillä se tietää, että sillä on talvi-ihailijoita. Ja vielä voi ihailla jääkarhun muodonmuutosta ruskeakarhuksi keväällä. Se tapahtuu jäidenlähdön jälkeen. Ruskeakarhu elää huomaamatonta elämäänsä keväästä syksyyn odottaen jääkarhuvaihetta. On hauskaa seurata veden korkeuttakin aina saman maamerkin, kesäisen ruskeakarhun kohdalla.    Nokkonen, Urtica dioica    Muonamiehenpuiston villinä rehottava entinen lehmälaidun puskee kesäisin korkeuksiin kohoavaa nokkoskasvustoa. Nyt sen kuivuneet varret ovat siemeniä täynnä. Linnuille mainiota talviravintoa riittää, niin suuri on tämä talventörröttäjien määrä. Onhan Muonamiehenpuisto lintujen monimuotoinen paratiisi. Sieltä talvilinnut pääsevät pihojen ruokintapaikoille ja taas takaisin omaan metsään. Onhan Muonamiehenpuisto myös kaupunkilaisten ikioma terveysmetsä...

     Hyvää puhtoista Uutta Vuotta!     Lumikko, Mustela nivalis    Mitä tapahtuu, kun Muonamiehenpuiston maastossa vilahtaa joku valkoinen. Sitä ensin luulee nähneensä väärin, kun mitään ei näy, ja taas vilahtaa! Tällaista on lumikon kohtaaminen risukossa. Näkyy, ei näy, ja nyt näkyy, joku kurkistaa uteliaana ja livahtaa taas risujen alle. Piiloleikkiä kuin lasten kanssa, hauskaa, sitä kestää kuitenkin niin kauan, että kameraan saa edes jotain tästä pikkuruisesta vipeltäjästä ja mieleen vielä enemmän, kunnon luontokokemuksen!    Joko olet aloittanut, laihdutuksen, ainakin ulkokuntosalin laitteiden rääkkäyksen? Jos et vielä, harkitse, tai ole harkitsematta, rääkkäät laitteita ilman harkintaa. Siitä se alkaa, paino ei putoa, mutta hyvältä se tuntuu ja itsetunto kohoaa. Leukakin nousee ylemmäs, ryhtikin kohenee, ei aina tarvitse varpaita katsellakaan.     Mänty. Pinus sylvestris       Myrsky katkoi ...

     Näinhän saduissa kerrotaan, että on olemassa Joulun taikamaa. No, Heinolassa on ollut vuorotellut syksy ja talvi. Suureksi osaksi syksyä olemme eläneet. Joulun lähestymisen me kuitenkin olemme huomanneet ja itsekin siihen osallistuneet. Joululaulut ovat soineet kirkoissa ja Tukkijätkän ravintolassakin. Kaikki, jotka ovat halunneet laulaa, ovat siihen löytäneet paikkansa, eikä joululaulut vielä tähän ole loppuneet.    Joulun taikaa on kakkumuoteissa, joita ei enää tarvita, sillä kaikki joulukakut on jo leivottu. Seuraavana jouluna on toisenlainen muoti, teemme uusia jouluperinteitä, vai teemmekö? Eikö meille kaikille kelpaakaan vanhanaikainen tapa viettää joulua. Vähän sellaista on kuulunut nyt joulun alla. No, ei kannata kaikkea kuunnella. Meille joulu on valon juhlaa parhaimmasta päästä.     Luonnossa sammaleet ja käävät ovat nyt korvaamassa kesän kukkia. Tämä ihana valtaistuin Muonamiehenpuistossa houkuttelee istumaan pehmeälle sammaleell...